Geokätköily

Näin eläkepäivillä voi hurahdella vähän sinne sun tänne. Nyt olen löytänyt geokätköilyn ja se on niin kivaa. Ainoa hidastus on nyt nämä kirjautumisongelmat. Ohjeessa kyllä sanottiin, että pitää ensin kirjautua englantilaisille sivuille, jotta saa on harrastusnimen. No enhän minä ole koskaan vielä mitään uskonut, mitä en ymmärrä ja huonosti kävi tässäkin asiassa. Kaikki oli siis aloitettava alusta ja se olikin hankalampi juttu, koska olin jo kerran laittanut email osoitteeni tiedostoihin ja yrittäessäni  kirjautua uudella harrastusnimellä , niin kone ilmoitti, että ei käy, sillä osoite on jo käytössä. Siinä ei kiromiset auttanut ja apua olisi pitänyt kysyä englantilaisilta sivuilta , minun kielitaidollani  :-( . Tämä vaihtoehto oli siis hylättävä. Sitten keksin, että minulla on myösyksi gmail sähköpostiosoite ja aloitin kaiken alusta. Nyt olen hätähousuna iskenyt niin monta käyttäjätunnusta ja salasanaa, että en osaa enää mennä mihinkään. Jossain olen , sillä olen saanut kerran postia geokätköilyn enkku sivuilta.

Minun rakas puolisoni on myös tehnyt omat liittymisyritykset, mutta olemme jo huutaneet toisillemme tästä asiasta niin paljon, että kumpikaan ei jaksa aloittaa asiaan liittyvää asiallista keskustelua. Kyllä tämä tästä vielä etenee.

Asiaan liitty kuitenkin yksi riemullin juttu ja sen olemme tehneet yhdessä ja kokeneet löytämisen riemu. Olemme löytäneet ensimmäisen kätköm Angelniemen kirkon kauniista maisemista. Valitettavasti on tunnustettava, että puolisoni oli tässä 100 % parempi. Minä lähinnä louskutin leukojani :-) . Meillä on myös tiedossa minkä löydön haemme seuraavaksi. Kunpa vielä onnistuisimme ne merkitsemään tiedostoihin.

Isänpäivä Miilumetsässä

Isänpäivää vietimme Miilumetsässä  jo perinteiseen tyyliin. Laitoimme hirvipaistia uuniin, väsäsimme salaattia ja kastiketta sekä bataattipottumuusia. Aterian lopuksi kruunasimme päivän kakkukahvilla sekä mokkapaloilla. Kaikki iskän lapsen oli saaneet kutsun ja paikalle tuli kaikki kenelle sopi. Isänpäivää juhlisti myös lasten muistamiset ja minuakin ilahdutti kovasti hieno kukka,  joka on kuvassa. Itse olen valkoisten kukkasten ystävä, mutta tuo on todella kaunis ja saajan mielestä punainen kukka on kaunein kukka <3 .
Jälkitunnelmia seuraavana päivänä lähdimme fiilistelemään Helsingin suuntaan, jossa vaimoaan halusi yllättää yksi isänpäivänä hemmoteltu isä. Tapaaminen oli kaikinpuolin mukava ja hyvin jaksoi kotiin vielä surautella, kun oli niin hyvä mieli. Helsinki käynnit ovat meille aina huippumukavia.
Tällaisilla tunnelmilla tänän vuonna  :-)

Liikunnan lisäystä

Nyt alkaa eläkepäivistä löytyä oikeaa puhtia. Olen jo hurahtanut ns. avantouintiin ja mikäli nämä satunnaiset työt antavat myöden, olen pulahtanut veteen kolmekin kertaa viikossa. Nyt olen kaksi kertaa ollut lasten lasten kanssa ja he vasta reippaita ovat olleet. Uintiväki on erikoisen ystävällistä lapsille ja kyselee miltä tuntuu ja kehuu heitä reippaiksi. Tyttäreni jo ihmetteli, että kukaan ei kehu häntä reippaaksi eikä tsemppaa ollenkaan.
Olen myös tarponut teitä pitkin tuollaiset 3,5 - 5,5 kilometriä päivässä. Tämän suoritus ei ole mitään sellaiselle, joka harrastaa liikuntaa, mutta tällaiselle sohvaperunalle, se on melkoinen suoritus. Tunnen sisäistä ylpeyttä itsestäni ja saattaa olla, että vuoden päästä kapeatkin housut soljahtaa jalkaan. Mitä kyllä epäilen.
Tänä 50 % työ on tuonut energiaa paljon arkipäivää ja kyllähän siitä myös kukkaroon vähän kilahtaa.