Loppukesä - loppuuko kesä

Nyt on jo viikon ollut sateista ja tuulista. Kaikki on ollut puuskittaista. Sää on tuntunut kuitenkin vielä lämpimältä ja varvastossut on voinut vielä laittaa jalkaan. Vietettiin viikonloppu maissa hoidellen tyttären lapsia monta päivää ja syy oli hyvä, sillä vanhemmat olivat juhlistamassa 10-vuotis hääpäiväänsä Venetsiassa
Oli aika jännää, sillä esikoinen on juuri aloittanut koulun ja meidän piti viettää pari päivää heidän kodissaan, jotta koulu saatiin kunnialla hoidettua.
Kauppareissulla palasi  oma nuoruus mieleen ja mietin miten jaksoin aina käydä lasten kanssa kaupassa. Nyt se tuntui hyvin haastavalta ja karkkipäivän karkki vaatimukset oli melkoiset. Niissä oli selvästi mummi lisä. Pikku-herra ei vielä osaa mitään karkkeja vaatia, mutta säesti kyllä kovalla äänellä kaikkia toivomuksia joita sisko esitti.
Kokonaisuutena vietimme mitä antoisinta aikaa pienten seurassa. Kodin tyhjennyttyä osaa antaa vähän aikaa arvoa sille, että on niin paljon omaa aikaa. Tuntuu ruhtinaalliselta istua tähän kirjoittelemaan ajatuksiaan.

Pikku mies on innoissaan kokeilemassa autolla ajamista

Vielä on kesää jäljellä

Myös pikku-herra yrittää kovasti päästä mukaan siskon vauhtiin

Hyppimisen riemua

Nyt kelpaa riippukeinussa lekotella, kun muurahaiset on häädetty pois

Kyllä sopu tilaa antaa toisellekin köllijälle

Viinirypäleet alkaa sateesta huolimatta kypsymään ja niitä tulee paljon

Tavallista enemmän tammenterhoja tänä vuonna

Kukat jaksaa vielä kukkia vaikka tuuli ja sade on riepottanut

Kesäloma jatko-osa

Kesä on ollut herkullinen,maistuva, tuoksuva, lempeä, lämmin, innostava jne...Merellä on aina mukavaa, mutta tämän kesän suklaakelit ovat olleet ihan omaa luokkaansa. Niin ja kesää on vielä jäljellä... Merimatkailua oli kymmenen päivää ja ensimmäinen yöpymispaikka oli vanha tuttu Parainen. Sieltä tuli mukaamme Jenni , Eemil ja Anton. Pääsimme lähtemään vasta vähän myöhemmin eli matkasimme ainoastaan Nauvoon.

Nauvo

 Matkan ensimmäinen pysähdys oli nauvossa. Se taitaa olla niitä parhaita vierassatamia. Sesonki on vain niin lyhyt, että estää varmaan monen paikan kehittymisen. Ainoastaan juhannuksesta heinäkuun loppuun on vierassatamissa ruuhkaa.Nyt jo huomasi tiettyä väljyyttä.

Sataman tunnelmaa

Kyllä veneitä oli kuitenkin vielä reilusti liikkeellä, mutta paikan saaminen oli helppoa. Veneilykulttuurissa on tapahtunut sellainen muutos, että vaikka purjeveneitä on enemmän kuin koskaan, niin suhtautuminen tällaisiin putputtajiin on tullut positiiviseksi ja laituriin on kiva sujauttaa.

Selänteen vene

 No vähän hassua ottaa kuva veneestä vain koska oli Teemu Selänteen vene. Kuva otettu kuitenkin kaukaa eli emme roikkuneet veneen kyljessä. Kyllä Suomessa annetaan kuuluisuuksien olla rauhassa lomamatkalla. Sympaattinen mies, joka ei unohda hymyillä pienille pojille. Vene oli iso ja hieno ja matkassa oli mukana paljon ihmisiä.

Maarianhaminan kävelykatu.

Olemme olleet neljänä kesänä Maarianhaminassa ja joka vuosi yllätymme siitä, että kaupat rämäyttävät ovensa kiinni viideltä tai viimeistään kuudelta :-( . Ei meillä mitään ostettavaa olisi ollut, mutta illalla olisi ollut kiva tallustella vähän elävämmillä kaduilla. 

Laiva ravintola

Anton rakastaa veneitä ja bongasi meille tällaisen ruokapaikan. Laiva oli kuulemma ihan käyttökunnossa . Ruoka oli hyvää ja ikkunoista oli hienot näkymät pitkin satamaa. Suositeltava ruokailupaikka Maarianhaminassa kävijöille. Minigolffi on siellä myös erikoisen hieno ja siitä pitää sellainenkin joka ei ole muuten innokas pelin ystävä.

Riikinkukko

Sataman lähellä on kiva puisto, jossa on lintuja. Nyt tuli uitua niin paljon avomerellä, että rannalla olo jäi vähemmälle. Alueella olevan rannan testasi kuitenki Jenni , Eemil ja Anton ja saivat seurakseen Kuusistolaisia kavereitaan. Minä istuin sen ajan veneen kannella ja luin Harry Potteria :-) sekä sammutin janoani lasilla viiniä.

Rohkelikot

Paluumatkalla olimme Sattungan vierassatamassa ja siellä oli poikien riemuksi uimahyppy teline. Ovat ne aikamoisia huimapäitä ja rakastavat pomppia mereen eri tasoista. Anton jätti tämän viiden metrin tason toiseen kertaan ja hyppäsi kolmesta metristä, joka ei todellakaan ole lähellä vettä. 

Riemua

Eemil uimahypyn harrastajana ei pystynyt olemaan kokeilematta korkeinta ponnua ja sieltä sitä hyppyintoa riitti. Ei häntä pysäyttänyt mikään , mutta uskoi kuitenkin sen ettei pää edellä saa hypätä tuollaisessa paikassa.

Ylhäällä tarkkailemassa tilannetta

Kyllä Antonkin kiipesi ylös ja katseli miltä näyttää, mutta tyytyi kuitenkin matalampaan hyppyyn. 

Uudet aurinkolasit

Vaikka Maarianhaminan kaupat ovensa aikaisin sulki niin ei se ostoksia kokonaan estänyt. Jenni löysi sieltä itselleen uudet aurinkolasit jotka olivat kivan näköiset kuten kuvasta näkee

Maisemaa

Aurinko paistoi koko loman ajan. Ainoastaan Maarianhaminassa yhtenä päivänä satoi pari tuntia.Lämpöä riitti myös 28 asteen paikkeillla ja vesi oli siinä 25 ihan suurilla avovesilläkin. Kaikki osui nappiin ja taas odotellaan seuraavaa reissua.
KESÄÄ ON JÄLJELLÄ    :-D