Joulu on vietetty

Rakastan Joulua ja sen kaikkia vaiheita. Siivoan ,kokkaan ja hankin lahjoja aina innolla sekä väsymättömänä. Pidän jopa pienestä paniikista, joka aina jossain kohtaa syntyy, kun pelkää, että kaikkea on liian vähän. Kaikkein parhainta on kuitenkin saada itselle läheiset ihmiset luokseen ja järjestää heille oikea joulujuhla. Siitä syntynyt hyvän olon ja riemun tunne korvaa kaiken työn ja vaivan.
Minulla on kaksi kaunista joulukuusta ja ihanan yksinkertaiset hyasintti istutukset. Olen tosi harmissani,että en voi niitä tähän kuvata, kun olen niin kömpelö sen kuvauksen kanssa. Meille tulee loppiaisena sellainen tyttö kylään,joka osaa ja saa nyt luvan opettaa myös minulle. Tekstiä olisi kivampi laittaa kuvien kanssa.
Joulun aikana on  tullut syötyä kahdella kädellä ja kaikkea mahdollista. Se on jatkunut vieläkin, mutta kolmena päivänä olen kuitenkin repinyt itseni lenkille ja tänään kärräsin puita puolitoista tuntia :-)

Geokätköily

Näin eläkepäivillä voi hurahdella vähän sinne sun tänne. Nyt olen löytänyt geokätköilyn ja se on niin kivaa. Ainoa hidastus on nyt nämä kirjautumisongelmat. Ohjeessa kyllä sanottiin, että pitää ensin kirjautua englantilaisille sivuille, jotta saa on harrastusnimen. No enhän minä ole koskaan vielä mitään uskonut, mitä en ymmärrä ja huonosti kävi tässäkin asiassa. Kaikki oli siis aloitettava alusta ja se olikin hankalampi juttu, koska olin jo kerran laittanut email osoitteeni tiedostoihin ja yrittäessäni  kirjautua uudella harrastusnimellä , niin kone ilmoitti, että ei käy, sillä osoite on jo käytössä. Siinä ei kiromiset auttanut ja apua olisi pitänyt kysyä englantilaisilta sivuilta , minun kielitaidollani  :-( . Tämä vaihtoehto oli siis hylättävä. Sitten keksin, että minulla on myösyksi gmail sähköpostiosoite ja aloitin kaiken alusta. Nyt olen hätähousuna iskenyt niin monta käyttäjätunnusta ja salasanaa, että en osaa enää mennä mihinkään. Jossain olen , sillä olen saanut kerran postia geokätköilyn enkku sivuilta.

Minun rakas puolisoni on myös tehnyt omat liittymisyritykset, mutta olemme jo huutaneet toisillemme tästä asiasta niin paljon, että kumpikaan ei jaksa aloittaa asiaan liittyvää asiallista keskustelua. Kyllä tämä tästä vielä etenee.

Asiaan liitty kuitenkin yksi riemullin juttu ja sen olemme tehneet yhdessä ja kokeneet löytämisen riemu. Olemme löytäneet ensimmäisen kätköm Angelniemen kirkon kauniista maisemista. Valitettavasti on tunnustettava, että puolisoni oli tässä 100 % parempi. Minä lähinnä louskutin leukojani :-) . Meillä on myös tiedossa minkä löydön haemme seuraavaksi. Kunpa vielä onnistuisimme ne merkitsemään tiedostoihin.

Isänpäivä Miilumetsässä

Isänpäivää vietimme Miilumetsässä  jo perinteiseen tyyliin. Laitoimme hirvipaistia uuniin, väsäsimme salaattia ja kastiketta sekä bataattipottumuusia. Aterian lopuksi kruunasimme päivän kakkukahvilla sekä mokkapaloilla. Kaikki iskän lapsen oli saaneet kutsun ja paikalle tuli kaikki kenelle sopi. Isänpäivää juhlisti myös lasten muistamiset ja minuakin ilahdutti kovasti hieno kukka,  joka on kuvassa. Itse olen valkoisten kukkasten ystävä, mutta tuo on todella kaunis ja saajan mielestä punainen kukka on kaunein kukka <3 .
Jälkitunnelmia seuraavana päivänä lähdimme fiilistelemään Helsingin suuntaan, jossa vaimoaan halusi yllättää yksi isänpäivänä hemmoteltu isä. Tapaaminen oli kaikinpuolin mukava ja hyvin jaksoi kotiin vielä surautella, kun oli niin hyvä mieli. Helsinki käynnit ovat meille aina huippumukavia.
Tällaisilla tunnelmilla tänän vuonna  :-)

Liikunnan lisäystä

Nyt alkaa eläkepäivistä löytyä oikeaa puhtia. Olen jo hurahtanut ns. avantouintiin ja mikäli nämä satunnaiset työt antavat myöden, olen pulahtanut veteen kolmekin kertaa viikossa. Nyt olen kaksi kertaa ollut lasten lasten kanssa ja he vasta reippaita ovat olleet. Uintiväki on erikoisen ystävällistä lapsille ja kyselee miltä tuntuu ja kehuu heitä reippaiksi. Tyttäreni jo ihmetteli, että kukaan ei kehu häntä reippaaksi eikä tsemppaa ollenkaan.
Olen myös tarponut teitä pitkin tuollaiset 3,5 - 5,5 kilometriä päivässä. Tämän suoritus ei ole mitään sellaiselle, joka harrastaa liikuntaa, mutta tällaiselle sohvaperunalle, se on melkoinen suoritus. Tunnen sisäistä ylpeyttä itsestäni ja saattaa olla, että vuoden päästä kapeatkin housut soljahtaa jalkaan. Mitä kyllä epäilen.
Tänä 50 % työ on tuonut energiaa paljon arkipäivää ja kyllähän siitä myös kukkaroon vähän kilahtaa.

Housut

Tosi asia on, että lukuisia asioita pysyy samana olet sitten eläkkeellä, töissä tai muuten vaan vaapaaherra.
Vaatteiden hankinnasta ei pääse mihinkään !!! Niitä on joko ostettava, uusia tai vanhoja , mutta hankinta on tehtävä tai sitten on vaatteet tehtävä itse ja siihenkin on hankittava jotain mistä tekee. Tästä ei pääse mihinkään, sillä vaatteet kuluvat ja ns. loppuvat. Inhoan yleensäkin kaupassa käyntiä, mutta vaatteiden  hankita itselle vie voiton inhottavuudessaan ihan kaikista hankinnoista. Vaatteiden hankinnassa on vielä kolme erityisen inhottavaa lajiketta eli rintaliivit, housut ja kengät. Olen keplotellut vanhojen housujeni kanssa tosi kauan, mutta eilen totesin, että olen auttamattomasti tien päässä ja asialle on tehtävä jotain. Aamupäivä alkoi tosi mukavasti anopin kanssa lounastamalla Muurlassa. Vietyäni anopin kotiin ajattelin, että nyt otan itseäni niskasta kiinni ja suunnistan kohti Plazan vaatekeitaita. Vartin päästä olisi tehnyt mieleni juosta takaisin autoon ja kirkua apua !!! Mitä housuille on tapahtunut sitten viime hankinnan ???? Aikaisemmin ei mahtunut pylly housuihin, mutta nyt ei oikeastaan tiedä, sillä ei näitä paksuja makkarajalkoja saanut lahkeista läpi. Aikani hikoiltua ja olin jo toisessa kaupassa, tuli nuori nätti tyttö kysymään voiko hän auttaa. Mietin hiljaisesti itsekseni, että mahtaakohan tuo rimppakinttu ymmärtää, jos sanon, että sääreni eivät mahdu housuihin. No - aina on yritettävä ja kerroin rohkeasti ongelmani. Tyttö katsoi minua aivan asiallisesti ja meni housutangoille ja sanoi, että tässä on kaksi mallia, joissa on suorat lahkeet. Katsoin housuja ja ajattelin , että noinkohan on. Menin kuitenkin kokeilemaan ja olisin voinut kiljua riemusta , sillä sain kuin sainkin sääreni tungettua lahkeisiin :-) . Otin mustat ja siniset ja menin kassalle. Toivottavasti ovat vahvat ja tarvitsee mennä uudestaan housukauppaan vasta muodin kääntyessä takaisin normaaleihin lahjemalleihin tai mieluiten haaremihousuihin :-) . Oli reissussa vähän bonustakin, sillä löysin ihan sattumalta itselleni lämpimän punaisen neulepaidan . Tällainen eläkepäivä tänään :-) .

Muisteloita eläkejuhlista Miilumetsässä

Eläkejuhlat 15.10.2012 eli siitäkin on jo vuosi ja silloin aloitin myös blogin pitämisen. Missä ollaan  nyt. Aikaa voi käyttää toisella tavalla ja kuntoilua on lisätty, teatterissa käyntiä, ystävien tapaamisia sekä muutama päivä viikossa kuluu vielä työn merkeissä :-)

Onpa kiva ryhmittyä oikein potrettiin kaikkien hyvien työkavereiden kanssa. Tästä on nyt vuosi. Paljon on sen jälkeen tapahtunut <3

 Tunnelma oli mukava .....

 Joudumme vähän jakatumaan ruokailun ajaksi, mutta ei se haitannut, kun kaikilla oli hyvä mieli.

 Iltaa istuttiin ja aika vähän ihan tuoreita työasioita mietittiin, mutta monia hauskoja asioita matkan varrelta.

 Lähdön tunnelmaa ......

Avantouinti

Toinen kerta , kun pulahdan hyytävän kylmään veteen Kokkila rannassa. Vesi on kylmää ja sauna tuskastuttavan kuuma. Ensimmäisellä kerralla ajattelin, että ei ole minun juttuni. Nyt toinen kerta maistui jo paremmalta, mutta vielä on voimakasta harjoittelun tuntua. Ei uskalla vielä lähteä mihinkään kausimaksuihin vaan maksan kiltisti käyntimaksut. Pientä taminetta olisi myös hankittava, kuten tossut ja pipo. Nyt kuitenkin vielä tunnustelen ja tuumailen. 

Syksyssäkin on sitä lumoa

Olen viime päivinä saanut uuden kimmokkeen liikuttaa itseäni , toisinaan myös miestäni ja miltei aina Hupe koiraa, pitkin metsäteitä. Olen kahtena viime kertana yltänyt 8 kilometrin lenkkiin, josta olen niin tohkeissani ja innostunut. Olin jo ajatellut, että en koskaan liikuttaisi itseäni tuollaisia matkoja. Tällaiselle huono kuntoiselle ihmiselle siitä tulee mahtava fiilis. Olen myös miettinyt, että vaikka kesä on lempi aikaani niin en luopuisi syksystä ja talvesta enkä keväästä sellaisina kuin ne suomessa ovat eli en halua viettää eläkepäiviä millään aurinkorannalla, muuta kuin pienen piristävän loman verran. Nyt tuntuu siltä, että tämä 50% työ on juuri sitä mitä kaipaan. Se saa minut liikkeelle monella tapaa.

Työasiaa

Tuossa elokuun loppupuolella pähkäilin, että saanko mitään työtä syksyllä, sillä haluan määrällisesti tehdä vain vähän :-) . Minulle on käynyt hyvin eli olen nyt 50% työssä joulukuun puoleen väliin saakka ja olen oikeastaan ollut jo neljä viikkoa . Tämä tuntuu hyvältä ja tekee vapaa-aikaan tosi kivan säväyksen. Joulukuun puolessa välissä pidän kahden ja puolen kuukauden paussin, sillä haluan viettää joulua ihan rauhassa ja tammikuussa lähdemme matkalle. Talo ja koiravahdinkin olemme saaneet eli kaikki on järjestyksessä. Nyt pitää vain yrittää saada kuntoa kohotettua, jotta jaksaa sitten reissussa kulkea ja katsella.

Metsäretki

Tässä starttaamme ensimmäiselle pienemmälle metsäretkelle. Ilma suosii meitä. Valokuvaaja puuttuu kuvasta eli Hannu oli varsinainen retken johtaja ja tien näyttäjämme.

Retki ilman eväskoria ei ole mikään retki. Tässä pysähdyimme ja nautimme pienen välipalan. Ei voi syyssää tämän kauniimmaksi enää muuttua.

Puolukat ovat jo kypsiä ja löysimme myös sieniä. Tässä kävelemme metsätietä, joka on aina mukava piristys :-) kivisten polkujen jälkeen .

Kesäasioita 2013

Tästä se kesä lähti liikkeelle. Koko metsästyskauden poissa pysyneet hirvet palasivat metsiimme ja se on selvä kesään merkki. Metsikön nuorten koivujen latvat ovat herkkua ja vielä lyhyt metsäruoho. On tuossa hirvessä aina jotain lumoa :-)

Kesän kohokohta oli ehdottomasti pikku Y:n maailmaantulo ja on nyt saanut nimekseen Aku Leevi Mikaelin. Ei voisi olla pojalla sopivampaa nimeä. On hän sellainen sydänten murskaaja ja papan sydämen ilo sekä myös mummin <3

Loppukesä

Nyt alkaa monella koulu ja se on selvä merkki, että olemme siirtyneet loppukesään. Kesä on kuitenkin vielä :-)  Ei sillä, että se suoraan minua koskisi, mutta rytmi on vielä vanhan elämän mukainen. Aviomies meni myös töihin , niin sekin toi sitä syksyn tuntua. Kesä on ollut kaikista kommelluksista huolimatta ihana. Pieni tytön tyllerö astuu tänään esikouluun ja se tuntuu vähän haikealta. Vähän tuntuu oudolta, kun ei ole tiedossa mitään työtä. Olen yrittänyt tänään pariin osoitteeseen vähän vinkata, että mielelläni tekisin vähän töitä. Toivotaan, että  tärppää, jotta lasten lasten elintaso säilyy :-) . Laitan kuvia kesästä tänne blogiin jahka saamme istuttua miehen ja kameran kanssa yhteispelillä koneen viereen. Se ei ole helppoa, sillä olen niin pahuksen hätäinen, että en jaksa kun se kestää. En ole kuitenkaan itse yhtään parempi näissä hommissa :-) .

Vieraita

Tänään on ollut mukavaakin mukavampi eläkepäivä, joka oikeastaan alkoi sillä, että Helsingistä tuli keskiviikkona pari mieluisaa yövierasta ja saatiin istuskella ulkona nauttien kesäillasta, puhellen sekä syöden grilltarjoilupohjainen illallinen. Sitten hakemaan pari naperoa ja sen jälkeen ME-itte väki tuli toivottelemaan hyviä eläkepäiviä. Toivotukset olivat niin sydämelliset, että jo niiden voimasta eläkepäivistä tulee hyvät :-) . Nyt on naperot, jotka jäivät yökylään siirtyneet yöpuulle ja minä vielä istun hetken ja nautin kaikista ihanista ajatuksista :-) 

Nyt on menty muutama päivä eläkkeellä

Miten jokin asia on samalla vaikea ja ihana. Toisaalta tämä tuntuu hyvältä , mutta toisaalta kaikenlaiset ajatukset synnyttävät hämmennystä. Miten rahat riittää, pysynkö terveenä, tuleeko aika pitkäksi, ollaanko nyt sitten ns. loppusuoralla jne. Nyt on kuitenkin hieno fiilis, kun on lämmintä.

Tänään oli se viimeinen työpäivä

Tänään oli viimeinen työpäivä. Outo tunne ja välillä pyörittelen päätäni ja mietin, että mihin se aika on lupsahtanut. Paljon olen kokenut ja nähnyt näiden vuosien aikana :-) . Yhtä asiaa en vain tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan :-) . Työkaverien lämpimät halaukset voimaannuttaa vielä pitkään.

Tässä leikkaan yllätyskahvituksen kakkua. Viimeiset päivät olivat täynnä yllätyksiä. Olen kiitollinenja otettu kaikesta osakseni tulleesta huomiosta näin viimeisenä päivänä, sillä  varsinaiset juhlat olivat jo lokakuussa.

Viisi varista istui langalla .......

Tunnelma on vähän kuin siinä laulussa eli huomenna on enää yksi jäljellä ja sen jälkeen lennetään pois :-) . Tämä toiseksi viimeinen päivä alkoi yllätyksellä, kun yksi porukka oli päättänyt juhlistaa päivän ja töissä odotti kakkukahvit kivojen työkaverien seurassa. En ole koskaan ottanut työtä henkilökohtaisesti eli työstä luopumisessa ei ole tuskaa, mutta huomaan, että työkavereita tulen kaipaamaan vaikka olenkin paksunahkainen. Tiedän myös, että työkaverit jäävät unholaan lähtiessään pois, mutta onneksi kivat muistot eivät häviä.

Kohta se alkaa

Kaksi työpäivää jäljellä ja siitä alkaa eläkepäivät :-) , jännittävää. Koko kesän on tarkoitus olla löllötellä ja jos keikalle kutsutaan syksyllä, niin kiitän ja pokkaan.Voin aloittaa uuden harrastuksen kilpailemalla Eemilin kanna suurimmasta kalasta. Aika pahat pohjat, kuten kuvasta näkyy.