Syksyssäkin on sitä lumoa

Olen viime päivinä saanut uuden kimmokkeen liikuttaa itseäni , toisinaan myös miestäni ja miltei aina Hupe koiraa, pitkin metsäteitä. Olen kahtena viime kertana yltänyt 8 kilometrin lenkkiin, josta olen niin tohkeissani ja innostunut. Olin jo ajatellut, että en koskaan liikuttaisi itseäni tuollaisia matkoja. Tällaiselle huono kuntoiselle ihmiselle siitä tulee mahtava fiilis. Olen myös miettinyt, että vaikka kesä on lempi aikaani niin en luopuisi syksystä ja talvesta enkä keväästä sellaisina kuin ne suomessa ovat eli en halua viettää eläkepäiviä millään aurinkorannalla, muuta kuin pienen piristävän loman verran. Nyt tuntuu siltä, että tämä 50% työ on juuri sitä mitä kaipaan. Se saa minut liikkeelle monella tapaa.