Joulu ja loppuvuosi

Tuikku talo

 Joulun aika on pimeän ajan parasta aikaa. Se antaa voimaa, jotta jaksaa rämpiä talven yli. Nyt tosin eläkeläisenä aika on saanut siivet selkään ja ei mene kuin hetki ja taas vene lasketaan :-) . Olen kyllä tehnyt töitä lokakuun alusta aina joukukuun puoleen väliin saakka ja mikäli töitä on niin jatkan taas tammikuun puolessa välissä. Aloitan joulun valmistelun jo marraskuun puolessa välissä. Ensimmäisiin valmisteluihin kuuluu talo, jonka olen saanut joulun alla lahjaksi työkaveriltani. Hän on sen itse tehnyt raku savityönä. Se on hieno. Muistan vieläkin elävästi sen joulun lähellä olevan aamun, kun tulimme töihin ja meitä tuli siihen työpisteeseen 10 henkeä. Toimisto oli pimeänä ja siellä paloi kymmenessä talossa tuikut. Sitä näkyä ei helpolla unohda. Me puuhasimme mukavia asioita ja tavitteenamme oli luoda ympäristöömme joulun tunnelmaa ja oikeastaan kaikkien muidenkin juhlapyhien tunnelmaa.

Lilin joulusukka

Pieni tyttären tyttöni tuli yökylään. Heidän perheellään on tapana, että lapset ripustavat tiettyyn paikkaan joulusukan ja joulukuun päivinä ennen joulua. Aamulla sukasta voi löytyä jotain.Tullessaan luokseni hän ripusti oman makuuhuoneen ovenkahvaan sukan ja totesi vain, että saattaahan se tonttu tännekin jotain tuoda. Toihan se tonttu ja siitä syntyi suuri ilo.

Meillä oli tänä vuonna kaksiosainen joulujuhla ja kyllä pienen neidin sormia poltti , kun oli pussillinen lahjoja odottamassa jakeluun pääsyä. Siinä käytiin monenlaista neuvonpitoa siitä, että saisiko ottaa etukäteen jonkun paketin.

Joulupukki

Saimme tänä vuonna tällaisen hauskan joulupukin koristamaan jouluamme. On aina huippuihanaa saada jotain koristeita, sillä on mukavaa, kun koristeisiin liittyy tarina. Tämä on siis vuoden 2014 joulupukki, joka tuotiin meille 13.12.2014 olevaan pikkujoulujuhlaan , jossa vietettiin myös Tomasin 2-v syntymäpäivää.

Toinen uusi koriste on tämä kuusen koriste jonka Hannu sai. Siinä on niin herttaista se, että pikkuinen Lili oli sen valinnut Hannulle koska oli  ollut varma, että se on Hannulle mieleinen. Hannu harrastaa metsästystä, mutta ennen kaikkea hän on kiinnostunut luonnosta ja siihen liittyvistä asioista.

vuoden 2014 joulukuusi 

 Joulun valoiden voimalla siirrymme uuteen vuoteen.Mennyt vuosi on ollut hyvä ja onnellinen. Toivon tulevalta vuodelta samoja tunnelmia .  Hyvää uutta vuotta kaikille 2015  .

Metsässäkin tapahtuu

Näinkin voi käydä. Olin tyttären pojan Antonin kanssa kahdestaan kotona täällä Miilumetsässä. Anton rauhalliseen tapaansa makasi sohvalla ja katseli jotain dwd:tä . Puoliso oli Turussa. Minä siivoin sellaisella intohimolla, mihin vain nainen toisinaan kykenee. Lattiat saivat kyytiä ja sitten oli tasojen vuoro. Menin reippaasti verannalle, missä oli lattia vielä märkä. Seuraavassa hetkessä löysin itseni lattialta. Otsa kopsahtaneena sohvan jalkaan ja verta valui kuin hanasta vuotamalla. Hetken tunnusteltuani tajusin, että oikea käsi on pois pelistä ja kipu sai silmät sumenemaan. Soitto puolisolle ja pyyntö, että hän tulee nopeasti kotiin. Hän ja Anton veivät minut sairaalaan. Osaava henkilökunta antoi kipulääkettä, kuvasi ja tunnin venytyksen jälkeen saivat olkanivelen paikoilleen. Asia ei ollut tässa, vaan käsi joutui kolmeksi viikoksi ympärivuorokauden kantositeeseen. Huh huh ! Sanoivat sairaalassa, että olen hyvä sekä reipas potilas :-). Puolisoni tosin on tullut tietämään, että se ei pidä enää paikkaansa toipilaasta, vaan olen tosi kireä ja pirullinen avustettava.

Edellisestä kerronnasta huolimatta keskiviikkona odotti velvollisuus, johon olin sitoutunut. Olin lupautunut luennoimaan Salon AKK:ssa aiheena Ikääntyminen. Ei ollut vaikea keksiä esimerkkejä. Oppilaat käyttäytyivät mallikkaasti ja olivat kohteliaita minulla. Muut opettajatkin kävivät katsomassa, että kaikki toimii. Kunnialla selvisin.   Alla olevassa kuvassa on puoliso kammannut hiukseni ja auttanut pukeutumisessa. Sain vähän meikkiä laitettua, niin että silmä ei ole niin musta. Seuraavana päivänä siihen ei enää auttanut meikkikään. Olen aivan panda nallen näköinen.

Kuvasin ulkona kuljeskellessani vähän kesäkukkien jäljellä olevaa kukintaa. Maljaköynnös täytti odotukset ja kukkii  runsaasti koko kesän.

Kävin myös katsomassa uuden metsätiepohjan valmistelua. Puita on kaadettu reilusti, mutta kaikki ei johdu tiepohjasta, vaan maanomistaja on samassa hakkuuttanut, kun koneet on paikalla. Ei riitä enää nykyinen tie tulevalle puuliikenteelle.
                                                                                                      

 

  

aamupalalla. menossa töihin

Äitienpäivä kukka kukkii vieläkin

Sitkeä pelargoonia

Kaunis, mutta ei herkullinen

Metsäaukkoa

Puuta on paljon

Tämä ei ole kelvannut joukkoon

On myös vain harvennettua aluetta

Liian kapea tie

Maljaköynnös

Rypäleet kasvavat 

Viimeinen veneilypäivä ja puolukoita

Maanantaina syyskuun ensimmäisenä päivänä ajoimme hakemaan puolison työkaverin mökiltä pois tavaroitamme ja samalla reissulla ajoimme veneen Kokkilaan odottamaan nostoa, joka tapahtuu keskiviikkona. Vähän on haikea olo, mutta on mukavaa, kun saa veneen kunnolla talvelta suojaan. Laitoin facebookkiin asiasta päivityksen. Tässä päivityksessä mainitsin, että nyt käännän nokkani kohti puolikoita. Puolisoni hymyili aamulla päivitystä ja sanoi sen olevan kaukaa totuudesta. En jaksanut hänen kanssaan alkaa asiasta kiistelemään, sillä hän on mies, eikä ymmärrä kuvaannollisia ilmaisuja. Hänellä on tänään työpäivä ja minä jäin itsekseni kotiin. Vähän suivaantuneena aamuisesta hymyilystä päätin lähteä metsään. Koska metsä on täynnä erilaista ötökkää, niin päätin suojautua vaatteilla mahdollisimman hyvin. Taisin olla aikamoinen näky :-D . Mutta koska metsässä on monta vaaraa aina karhusta hirvikärpäseen on hyvä ennakoida kaikki mahdolliset vaarat. Hirvikärpäset eivät olisi päässeet lähellekään ihoani huomaamattani ja ulkonäköni oli peloittanut suuremmankin karhun. Kädet olivat tosin paljaana ja siihen kun hirvikärpänen istahti niin se oli hengen lähtö. En tosin ole varma mitä kärpäsiä ne kaksi oli johon törmäsin.

Kuvassa todiste siitä, että puolukoita olen nyt silmäillyt. Saalis ei ollut suuri eli yhden puuron verran. Minä en koskaan törmää niihin paikkoihin, joista ihmiset saavat ämpärillisen täyteen parissa tunnissa. Minä en saa kulumaan kuin aikaa. Tosin ei puolisoni osaa neuvoa hyvää puolukkapaikkaa vaikka on asunut täällä 30 vuotta ja kuljeskellut miltei kaikki vapaa-ajat metsissä. Minä löysin nuo puolukat ihan sillä, että olemme ajelleet katselemassa peurakantaa ja olen ajatellut, että tietyissä paikoissa voi olla myös puolukkaa.

 Tällainen bonus saalis löytyi myös. Näin enemmän mustikoita, kuin puolukoita, enkä voinut olla keräämättä niitä myös yhden piirakan verran. Nyt saa puoliso kotiin tullessaan oikein luonnon antimia. Näin myös muutamia sieniä, mutta olivat epäilyttävän näköisiä ja jätin ne sinne. Puolisoni haluaisi , että kokeilisimme tatteja. Minä en ollut täysin vakuuttunut olivatko näkemäni sienet tatteja vaan näyttivät jotenkin vaaralliselta. Sain myös leikattua ruohon veneemme talvisäilytyspaikasta eli kokonaissaldona olen kaikkeen erittäin tyytyväinen.

Loppukesä - loppuuko kesä

Nyt on jo viikon ollut sateista ja tuulista. Kaikki on ollut puuskittaista. Sää on tuntunut kuitenkin vielä lämpimältä ja varvastossut on voinut vielä laittaa jalkaan. Vietettiin viikonloppu maissa hoidellen tyttären lapsia monta päivää ja syy oli hyvä, sillä vanhemmat olivat juhlistamassa 10-vuotis hääpäiväänsä Venetsiassa
Oli aika jännää, sillä esikoinen on juuri aloittanut koulun ja meidän piti viettää pari päivää heidän kodissaan, jotta koulu saatiin kunnialla hoidettua.
Kauppareissulla palasi  oma nuoruus mieleen ja mietin miten jaksoin aina käydä lasten kanssa kaupassa. Nyt se tuntui hyvin haastavalta ja karkkipäivän karkki vaatimukset oli melkoiset. Niissä oli selvästi mummi lisä. Pikku-herra ei vielä osaa mitään karkkeja vaatia, mutta säesti kyllä kovalla äänellä kaikkia toivomuksia joita sisko esitti.
Kokonaisuutena vietimme mitä antoisinta aikaa pienten seurassa. Kodin tyhjennyttyä osaa antaa vähän aikaa arvoa sille, että on niin paljon omaa aikaa. Tuntuu ruhtinaalliselta istua tähän kirjoittelemaan ajatuksiaan.

Pikku mies on innoissaan kokeilemassa autolla ajamista

Vielä on kesää jäljellä

Myös pikku-herra yrittää kovasti päästä mukaan siskon vauhtiin

Hyppimisen riemua

Nyt kelpaa riippukeinussa lekotella, kun muurahaiset on häädetty pois

Kyllä sopu tilaa antaa toisellekin köllijälle

Viinirypäleet alkaa sateesta huolimatta kypsymään ja niitä tulee paljon

Tavallista enemmän tammenterhoja tänä vuonna

Kukat jaksaa vielä kukkia vaikka tuuli ja sade on riepottanut

Kesäloma jatko-osa

Kesä on ollut herkullinen,maistuva, tuoksuva, lempeä, lämmin, innostava jne...Merellä on aina mukavaa, mutta tämän kesän suklaakelit ovat olleet ihan omaa luokkaansa. Niin ja kesää on vielä jäljellä... Merimatkailua oli kymmenen päivää ja ensimmäinen yöpymispaikka oli vanha tuttu Parainen. Sieltä tuli mukaamme Jenni , Eemil ja Anton. Pääsimme lähtemään vasta vähän myöhemmin eli matkasimme ainoastaan Nauvoon.

Nauvo

 Matkan ensimmäinen pysähdys oli nauvossa. Se taitaa olla niitä parhaita vierassatamia. Sesonki on vain niin lyhyt, että estää varmaan monen paikan kehittymisen. Ainoastaan juhannuksesta heinäkuun loppuun on vierassatamissa ruuhkaa.Nyt jo huomasi tiettyä väljyyttä.

Sataman tunnelmaa

Kyllä veneitä oli kuitenkin vielä reilusti liikkeellä, mutta paikan saaminen oli helppoa. Veneilykulttuurissa on tapahtunut sellainen muutos, että vaikka purjeveneitä on enemmän kuin koskaan, niin suhtautuminen tällaisiin putputtajiin on tullut positiiviseksi ja laituriin on kiva sujauttaa.

Selänteen vene

 No vähän hassua ottaa kuva veneestä vain koska oli Teemu Selänteen vene. Kuva otettu kuitenkin kaukaa eli emme roikkuneet veneen kyljessä. Kyllä Suomessa annetaan kuuluisuuksien olla rauhassa lomamatkalla. Sympaattinen mies, joka ei unohda hymyillä pienille pojille. Vene oli iso ja hieno ja matkassa oli mukana paljon ihmisiä.

Maarianhaminan kävelykatu.

Olemme olleet neljänä kesänä Maarianhaminassa ja joka vuosi yllätymme siitä, että kaupat rämäyttävät ovensa kiinni viideltä tai viimeistään kuudelta :-( . Ei meillä mitään ostettavaa olisi ollut, mutta illalla olisi ollut kiva tallustella vähän elävämmillä kaduilla. 

Laiva ravintola

Anton rakastaa veneitä ja bongasi meille tällaisen ruokapaikan. Laiva oli kuulemma ihan käyttökunnossa . Ruoka oli hyvää ja ikkunoista oli hienot näkymät pitkin satamaa. Suositeltava ruokailupaikka Maarianhaminassa kävijöille. Minigolffi on siellä myös erikoisen hieno ja siitä pitää sellainenkin joka ei ole muuten innokas pelin ystävä.

Riikinkukko

Sataman lähellä on kiva puisto, jossa on lintuja. Nyt tuli uitua niin paljon avomerellä, että rannalla olo jäi vähemmälle. Alueella olevan rannan testasi kuitenki Jenni , Eemil ja Anton ja saivat seurakseen Kuusistolaisia kavereitaan. Minä istuin sen ajan veneen kannella ja luin Harry Potteria :-) sekä sammutin janoani lasilla viiniä.

Rohkelikot

Paluumatkalla olimme Sattungan vierassatamassa ja siellä oli poikien riemuksi uimahyppy teline. Ovat ne aikamoisia huimapäitä ja rakastavat pomppia mereen eri tasoista. Anton jätti tämän viiden metrin tason toiseen kertaan ja hyppäsi kolmesta metristä, joka ei todellakaan ole lähellä vettä. 

Riemua

Eemil uimahypyn harrastajana ei pystynyt olemaan kokeilematta korkeinta ponnua ja sieltä sitä hyppyintoa riitti. Ei häntä pysäyttänyt mikään , mutta uskoi kuitenkin sen ettei pää edellä saa hypätä tuollaisessa paikassa.

Ylhäällä tarkkailemassa tilannetta

Kyllä Antonkin kiipesi ylös ja katseli miltä näyttää, mutta tyytyi kuitenkin matalampaan hyppyyn. 

Uudet aurinkolasit

Vaikka Maarianhaminan kaupat ovensa aikaisin sulki niin ei se ostoksia kokonaan estänyt. Jenni löysi sieltä itselleen uudet aurinkolasit jotka olivat kivan näköiset kuten kuvasta näkee

Maisemaa

Aurinko paistoi koko loman ajan. Ainoastaan Maarianhaminassa yhtenä päivänä satoi pari tuntia.Lämpöä riitti myös 28 asteen paikkeillla ja vesi oli siinä 25 ihan suurilla avovesilläkin. Kaikki osui nappiin ja taas odotellaan seuraavaa reissua.
KESÄÄ ON JÄLJELLÄ    :-D

Riippumaton tarina

Puolisoni sai syntymäpäivälahjaksi riippumaton kuusi vuotta sitten. Nyt sitten reilun kuuden vuoden kuluttua se on korkattu ja hyväksi havaittu. Tarkoitus oli ottaa kuva, jossa ensimmäinen keinuja keinuu. Asia ei vaan onnistunut, sillä alue ei ollut vielä kunnolla raivattu ja siellä oli keltaisia kiukkuisia muurahaisia , joista yksi puri pientä keinujaa. Niin siis siinä kohtaa heitettiin kamera syrjään ja pyrittiin lohduttamaan prinsessaa. Näitä aina sattuu vaikka maalla onkin niin mukavaa.

Riippukeinu

 

 

Tässä keinussa kelpaa köllötellä . Oikein kuumana kesäyönä voi ottaa täkin alle ja tyynyn sekä toisen peiton päälle ja nukkua koko yön siinä. Nähtäväksi jää kuka on ensimmäinen rohkea ja peloton nukkuja.
Alla olevassa leikkimökissä on riittänyt käyttöä kesän mittaan. Sinne menee niin tytöt kuin pojatkin leikkimään mielikuvitusleikkejään. Enpä tiedä mitä oli tänään pikkuherran päässä liikkunut, kun osa tavaroista oli heitetty ikkunasta ulos :-) . Ovesta on puuttunut pitkään kahva. Tänään on ollut toimelias päivä ja myös kahva löysi paikalleen. Vähän taisi tulla alas asennettua, kun ei raaskinut prinsessan koristeita tärvellä . Nyt kelpaa ovesta astella sisään.


                                             

Lasten kesätalo

Ovenkahva asennettu

Kesän ihmetyksiä ja kesätöitä

Olen varmaan aikaisemminkin miettinyt, että rakastan kukkia ja tuonut se esille. Koska ne merkitsevät minulle paljon, niin seuraan niitä aina. Tämän kesän ihmetys on ollut orvokit, jotka jaksavat pysyä kauniina, vaikka ollaan jo pitkällä heinäkuussa. Yleensä minulta on orvokit joutunut kukkien hautausmaalle jo kesäkuun alussa.


                                     
                                          

Kauniina kukkiva orvokkikori

 

 

 

Olen saanut ystävältäni kuuliljan, joka on lähtenyt hyvin kasvamaan. Siinä on poikkeuksellisen kauniit kukat.
Kuvassa kukka ja lehdet eivätihan pääse oikeuksiin. Kukassa ei ole mitään ruskeaa vaan ruskea on kukan takana on kanto, jota kukka maisemoi pois.

                                                                             

Kuulilja, ensimmäinen kesä

Pihassamme kasvaa tuoksuvatukka, jonka leikkaamme aina keväällä ihan maan tasalle. Pitäisi leikata jo syksyllä, mutta usein syksy on niin märkää ja vatukka täydessä kasvussa eli jää aina vaan kevääseen.
Nyt kyllä alkukesä vaikutti siten, että kukat jäi tulematta , mutta on oikein kaunis pensaana,

                                                                       

Tuoksuvatukka

Nyt päädyimme vähän tinkimään veneilystä ja hyödyntämään kauniin kelin pesemällä matot. Sain idean ystävältäni, sillä olin ajatellut,että tällaisia mattoja ei voi pestä. Puolisoni surautti ne painepesurilla hetkessä ja ovat nyt kuivumassa. Tuntuvat kuivuvan hyvin ja ovat pysyneet ihan kuosissa. Samoin ei käynyt kotoa muuttavan pojan matolle, elllei sitten tulos parane, kun on kuiva. Nyt tuntuu mukavalta, kun on matot pesty. On vähän häirinnyt mieltä se, että ei ole saanut niitä pestyä, vaikka eivät niin hirveen likaiset ollutkaan.
                                                                                       

Matot kuivuamassa

KESÄLOMA OSA 1 JA JUHANNUS

Olen tehnyt sen verran paljon talvella töitä, että on oikeasti vähän loma fiilistä. Paljon on puuhaa ja ohjelmaa. Kesään kuuluu aina vanhalla veneellä putputtaminen ja siihen tulee aina erilaista väkeä mukaan. Tässä ykkös osassa on mukana kulkenut tyttäret perheineen ( siihen joukkoon kuuluu nopsjalkaista väkeä eli 10 vuotias, 8 vuotias, 7 vuotias, 11/2  vuotias ja yksi vuotias). Vene ei ole mikään huvijahti, mutta aina on sopu tilaa antanut. Veneessä tuli nukuttua kesäloman ensimmäisessä osassa jo monta yötä .
Pikkuinen tappisilmä oli myös mukana kaksi päivää ja hän ei kyllä ollut paikallaan muuta kuin nukkuessaan. Omat haasteet on tuollaisen pienen ihmisen kanssa veneolosuhteissa. Ihan kesä, ihana loma !

Juhannuspöytä

Juhannuspöydällä on liina oltava, vaikka  tuuli niin, että ei meinannut tukka päässä pysyä. Söimme urheasti kuitenkin ulkona uusia perunoita, kanaa, juuri savutusuunista otettua kalaa, salaattia, silliä jne. Ruoka maistui hyvältä, mutta siinä vaiheessa ei enää tullut kuvattua. Jonnan tuoma pioonikimppu oli tosi kaunis ja kesti vielä viikon veneessä. Lili onkii siinä pöydän takana.

Onkijat

 Eemil auttoi pientä serkku tyttöään kalastamisessa. Lili sai tosin monta kalaa ja oli aivan innoissaan. Kalastus loppui siihen , kun ongen siimat oli niin sekaisin, että niitä ei saanut enää selvitettyä. Aika hienona neiti kalasteli.

Grillaus

Grillaaminen oli vaikeaa, kun tuuli meinasi sammuttaa koko grillin. Justin toimi grillimestarina. Jonna ja Thomas tarkkailevat takana tilannetta.

Veneen kokoamista

Viihdykkeeksi lapsille hankittiin kumivene, joka ei paljon ensi innostuksen jäkeen enää jaksanut kiinnostaa. Alkuun se tuotti kyllä paljon iloa. Jenni siinä laiturilla kasaa airoja.

Eemil soutelee

Eemil oli reipas soutaja ja teki pitkiä matkoja noin pienellä veneellä. Hän souti myös laiturin alta ym. pieniä metkuja, jotka sopivat Eemilille. 

Lili  pääsi mukaan matkalle

Lili sai myös kyydin, mutta ei ollut oikein mieleinen, sillä häntä vähän pelotti soudella pitkälle ja taisi myös vähän harmittaa, ettei saanut itse soutaa :-)

Eemil menossa uimaan

Kaiken kylmyyden keskellä Eemil kävi, joka päivä uimassa vaikka vesi taisi olla 13 asteista enimmillään. Hän ei vain kastanut vaan ui pikiä aikoja, niin että hänet oli määrättävä ylös vedestä.

Innokas uimari

Hän ui jopa veneen ympäri,mikä oli kyllä tuolla kelillä aikamoinen suoritus. Onneksi veneen sisällä lämmitys pelasi ja saatiin poika lämpimäksi. 

Pelimies

 Anton on innokas pelimies ja on siinä kyllä tosi taitava. Hän on myös innostunut veneistä ja tuntee niitä paljon. Hän oli aina tarkistamassa vieras sataman veneet. Koska oli niin kylmä niin katsoimme muutaman Potterin DVD:n.

Matkalla Hankoon

Teimme myös matkan Hankoon ja vaikka olikin viileää, niin aurinko paistoi ja tarkeni hyvin istuskella ulkona sillä oli aivan tyyni sää. Sielu rentoutuu, kun istuskelee veneen perällä. Ruokailimme Hangon kasinolla ja vietimme yön vierassatamassa.

Hangon rannikolla