Maanantaina syyskuun ensimmäisenä päivänä ajoimme hakemaan puolison työkaverin mökiltä pois tavaroitamme ja samalla reissulla ajoimme veneen Kokkilaan odottamaan nostoa, joka tapahtuu keskiviikkona. Vähän on haikea olo, mutta on mukavaa, kun saa veneen kunnolla talvelta suojaan. Laitoin facebookkiin asiasta päivityksen. Tässä päivityksessä mainitsin, että nyt käännän nokkani kohti puolikoita. Puolisoni hymyili aamulla päivitystä ja sanoi sen olevan kaukaa totuudesta. En jaksanut hänen kanssaan alkaa asiasta kiistelemään, sillä hän on mies, eikä ymmärrä kuvaannollisia ilmaisuja. Hänellä on tänään työpäivä ja minä jäin itsekseni kotiin. Vähän suivaantuneena aamuisesta hymyilystä päätin lähteä metsään. Koska metsä on täynnä erilaista ötökkää, niin päätin suojautua vaatteilla mahdollisimman hyvin. Taisin olla aikamoinen näky :-D . Mutta koska metsässä on monta vaaraa aina karhusta hirvikärpäseen on hyvä ennakoida kaikki mahdolliset vaarat. Hirvikärpäset eivät olisi päässeet lähellekään ihoani huomaamattani ja ulkonäköni oli peloittanut suuremmankin karhun. Kädet olivat tosin paljaana ja siihen kun hirvikärpänen istahti niin se oli hengen lähtö. En tosin ole varma mitä kärpäsiä ne kaksi oli johon törmäsin.
Kuvassa todiste siitä, että puolukoita olen nyt silmäillyt. Saalis ei ollut suuri eli yhden puuron verran. Minä en koskaan törmää niihin paikkoihin, joista ihmiset saavat ämpärillisen täyteen parissa tunnissa. Minä en saa kulumaan kuin aikaa. Tosin ei puolisoni osaa neuvoa hyvää puolukkapaikkaa vaikka on asunut täällä 30 vuotta ja kuljeskellut miltei kaikki vapaa-ajat metsissä. Minä löysin nuo puolukat ihan sillä, että olemme ajelleet katselemassa peurakantaa ja olen ajatellut, että tietyissä paikoissa voi olla myös puolukkaa.
Tällainen bonus saalis löytyi myös. Näin enemmän mustikoita, kuin puolukoita, enkä voinut olla keräämättä niitä myös yhden piirakan verran. Nyt saa puoliso kotiin tullessaan oikein luonnon antimia. Näin myös muutamia sieniä, mutta olivat epäilyttävän näköisiä ja jätin ne sinne. Puolisoni haluaisi , että kokeilisimme tatteja. Minä en ollut täysin vakuuttunut olivatko näkemäni sienet tatteja vaan näyttivät jotenkin vaaralliselta. Sain myös leikattua ruohon veneemme talvisäilytyspaikasta eli kokonaissaldona olen kaikkeen erittäin tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti