Grillikauden avaus

Kevät on niin ihanaa aikaa. Sitä tuntee elävänsä täysillä eikä muistakaan,että blogi on syntynyt eläkepäivistä :-D . Tämän viikonlopun aikana on ulkoilma vetänyt puoleensa useaan otteeseen. Nyt iltapäivällä vielä haravoimme ja sen päätteeksi päätimme grillata vähän peuranlihasta tehtyjä grillinakkeja nam nam. Puuhastelun jälkeen oli vielä mukavan lämmin olo ja istahdimme myös syömään ulos ja nauttimaan keväästä. Lintulaudalla kävi kova vilske ja vierailijoita löytyi monesta eri parvesta. Oli keltasirkkuja, talitinttejä, sekä punatulkkuja.  Hupe koiramme seurasi silmä tarkkana makkaranpaistoa ja katseesta kyllä tuli sellainen olo, että mulle kelpaisi ihan paistamattakin.

Grillimestari nauttii grillikauden avauksesta.

Hupe on tarkkana , eikä turhaan :-D

Kevättöiden alkutaivalta

Nyt on kevät startannut kunnolla liikkeelle. Kevätkukkia on aseteltu odottamaan pääsiäistä ja piha-alueen haravointi on ponnahtanut vauhtiin. Olen kahden kuukauden ajan vähän enemmän töissä kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin on edelleen reilusti vapaata. Tämä töissä olo vain vauhdittaa kotona puuhailua, sillä aika on kuitenkin vähän rajattu. Puolison toipuminen etenee hienosti ja oli jo tänään metsässä vähän puita karsimassa :-). Sain myös viikonlopun aikana toteutettu suunnitelmaani ja ensimmäiset uhrit saapuivat paikalle perjantaina ja lähtivät nyt väsyneinä omaan kotiinsa :-D . Viikonlopun saldo oli tramboliinin pystytys ja takapihan haravointi sovittuun rajaan saakka sekä  kevät-kesä härpäkkeet ovat löytäneet paikkansa. Ihanaa !!!!

Me odotamme tässä pääsiäistä 

 Anoppi täytti 88 vuotta ja sai ruusukimpun, jonka laittoi lasitetun parvekkeen pöydälle. Nyt yli kuukauden päästä kimppu oli edelleen aivan tuoreen näköinen. Siitä intoutuneena päätin kokeilla samaa kikkaa tulppaanien kanssa. Ostin kimpun keltaisia tulppaaneita pääsiäistä ajatellen eli vähän oli  taas yltiöpositiivisuutta mukana toiminnassa. Minulla ei ole lasitettu terassia vaan siihen osuus tuulet ja tuiskut. Katto kuitenkin on.Nyt tulppaanit ovat olleet viisi päivää ja hyviltä vielä näyttävät :-D

Linnun pönttö, joka on aarteeni <3 

 Nyt on niin keväinen fiilis, että olen kaivannut esille kevään ja kesän härpäkkeitä. Tämä linnun pönttö on yksi suurimmista aarteistani. Olen pitänyt sen koristeena, sillä siitä ei irtoa pohja ja käteni ei mahdu tuosta kolosta sisään lintu taloa siivoamaan lintujen muuton yhteydessä. Olen saanut ostaa :-) sen tyttären pojaltani, joka on tehnyt sen jämä laudoista, mutta maali on hankittu varta vasten pönttöä varten.Maaliraha tuli äidin kukkarosta. Pöntöstä oli tarjouskilpailu. Voitin ! Pönttö ei voi olla enää hienompi ja saa tervehtiä minua paraatipaikalla rappusilla <3

Tässä purkissa kiertää vuodenajat .

 Keväällä on pakko istuttaa narsisseja. Tulen joka kevät ihan höpsöksi näiden narsissien takia. Minusta aina alkaa tuntumaan siltä,että haluan ripotella niitä, joka koloon. Vieläkin löysin yhden paikan johon on ihan pakko niitä saada. Ne eivät kasva meillä uudestaan, sillä täällä metsässä asuu sellaisia pieniä otuksia jotka narskuttelevat ne talven lähestyessä suihinsa. Hyvään tarkoitukseen menevät. Olen yrittänyt istutella moneen paikkaan,jotta olisi seuraavana keväänä ihan luonnosta tulevia kukkia.

Pihan aktivointi laite. Ei niinkään kauniste.

 Tässä todistus siitä, että täällä vietettiin suunnitelmiini kuuluvaa puuhapäivää :-D . Haravointia ei pysty todistamaan, sillä maisema on täällä sellaista, että haravoinnin jälki hukkuu siihen. Se säilyy oikeastaan vain itsellä ennen ja jälkeen muistissa . Tämä hökötys tuottaa paljon iloa ja olen harkinnut itsekin yrittää hyppimistä. Lapsen lapset odottavat sitä innolla ja pitävät sitä lähinnä vitsinä. Ovat vielä liian nuoria tuntemaan mumminsa täysin :-D .

Tämän kiven päällä on nyt neljäs kesä

 Tällainen vanha mirri haettiin esille.Hänet on joskus kaivettu tarjoustalon laatikosta ja on saanut vuosikaudet ilahduttaa minua kesänajan. Muistaakseni hän on ainakin kymmenen vuotta hoitanut virkaansa hyvin  ja siitä syystä häntä ei irtisanota. On muuten tosi helppohoitoinen eikä kuluta mitään :-D . Voi myös jättää yksin vaikka koko kesäksi.

Uskollinen ovenvartija

Tämä toinen kissaherra on ollut myös kahdeksan vuotta matkassa mukana. Hänet olen saanut lahjaksi sisareltani ja hän on aina oven suussa. Siinä on se haittapuoli, että toisinaan houkuttaa Hupea nostamaan koipensa ja merkkaamaan tyypin, joka siihen ilmestyy eikä  kuitenkaan ole ympärivuotta paikallaan. Hänelle ei ole nyt löytynyt sellaista mukavaa sisäpaikkaa, joka oli aikaisemmin käytössä. On kuitenkin mukava vastaanottaja, kun tulee kotiin. Voi myös jättää siihen paikkaan, eikä vaadi mitään hoitoa. Otan tämän aina esille kesän ajaksi. Minulla on muutamia esineitä, jotka noudattavat vuoden aikoja. Sisällä on myös ns. vuodenaikanaula. Siihen vaihdan aina vuodeajan mukaan koristeet. Keväällä ja kesällä siinä lentää lintu, jonka ostin tyttäreni kanssa Gotlannin matkalta. Pääsiäisenä ripustan noidan siihen roikkumaan. Vappuna ilmapallot. Syksyllä kynttilälyhty ja Jouluna olkikranssi. Minä olen lumottu vuodeajoista ja juhlapyhistä eli ne saavat aina liikettä töppäsiin.

Matkan jälkeen on myös elämää

Nyt olen kotiutunut matkalta ihan kokonaan. Matka oli ihana, mutta ikävää siinä oli se, että rakas puoliso jäi rannalle.  Minä kuulun niihin, jotka ovat sitä mieltä, että matkalla on  ihanaa ja kotia on mukava palata.  Rakas puolisoni on aina ollut myös huippu innostunut kulkemaan. Hän ei ole kranttu vaan voin kuvitella, että lähdetään matkaan ja hän kysyy vasta matkalla, että minne me muuten ollaan menossa. Olen häneltä kysymättä päättänyt, että joku matka on nyt tehtävä kiiruusti, koska jalka ei ole enää paketissa ja hän jäi paitsi Etelä-Afrikan matkaa. Olen siis viime päivät tutkinut eri mahdollisuuksia kuten esim. automatka Eurooppaan, Italian matka , Norjan vuonot, Islanti jne... . Olen myös hakenut lentojen hinnat, majoituksen ym. ja sen jälkeen olen ollut kuin terrieri puolisoni kimpussa ja kysynyt, että mennäänkö. Vastaus on aina ollut, että miksei. Innostus on kuitenkin puuttunut ja olen ajatellut, että ei ollut hyvä ehdotus ja taas keksinyt jotain muuta. Tänään  olin Gdanskin matkan kanssa jo niin pitkällä, että oli melkein lennot ja majoitus varattu. Katsoin pöydän toiselle puolelle ja huomasin, että edelleen kaverin innostus puuttuu. Otin siis härkää sarvista ja kysyin mitä hän ajattelee nyt tästä matka asiasta. Suoraan kysymykseen sain suoran vastauksen eli puolisoni haluaa toipua polvileikkauksesta ennen uutta matkan suunnittelua ja varauksia. Asia tuli selväksi ja perustelu oli järkevä. Itse olen sen verran järjetön, että  jos lupautuu minun kanssani matkalle, niin kannattaa tarkistaa monta asiaa ennen mukaan lähtöä. Uskon myös niin vahvasti paranemiseen ja siihen, että kaikki menee lopulta parhain päin, että en osaa antaa aikaa toipumiselle vaan luotan, että tietyn ajan päästä kaikki on kunnossa. Sanotaan, että pessimisti ei pety ja se pitää varmaan paikkansa. Minä olen ns.yltiö optimisti ja siitä syystä aina välillä tulee suuriakin pettymyksiä. Toisaalta kuitenkin ilojen määrä on vielä voitolla :-D . Tärkeintä on kuitenkin se, että tietää mitä haluaa ja mitä halutaan :-D .

Tämän epidosin jälkeen voin siis siirtää tarmoani toisaalle ja katsella mitä pihalle kuuluu. Mietin tässä mitä tänä vuonna yrittäisi tänne metsään istutella. Tulisiko valita daaliat uudelleen , sillä viime syksynä unohtui juurakot maahan. Sain tänään myös vinkin , että hevosen kakkaa myydään säkeissa Paimiossa Kalevalantie 500. Säkit ovat maitolavalla ja maksavat 2 euroa säkki ja rahan voi laittaa lippaaseen. Aika edullista ja hyvin varmaan lannoittaisi pottumaan (mahtaakohan maku tuntua potuissa :-( ) .
Pitänee ottaa asiasta selvää ennen lannan laittoa  .

Tässä todiste , että on oikea aika miettiä pihatöitä  :-)

 Olen ajatellut kerätä vähän lisää kiviä kuistin edustalle. Minulla on myös syntynyt sellainen idea, että aina viikonloppuna Miilumetsässä tehdään ainakin tunti pihatöitä lasten tullessa kylään ja muulloinkin. Nyt alkaa ensi viikonloppuna haravointi ja koehenkilöinä on varmaan Outin porukka :-D . Pitää hankkia pari pikku haravaa pikku lapsia varten.

Lintulaudan eksoottiset vierailijat

Sisältä kuuluu selvästi jotain ääntä.

Aamupalaa nauttiessa katselin ulos ikkunasta ja ravistelin hetken päätäni.Mietin,että en ole enää Etelä-Afrikan Kroogerissa, mutta näky on vähän saman suuntainen. Peuralauma oli tullut pihalle ja olivat kiinnostuneita lintulaudan antimista. Jyviä oli pudonnut laudan viereen talven mittaan runsaasti. Lintujen ja peurojen välillä vallitsi sopu.

Ei tarvitse välittää,koska ei se muitakaan häiritse

Nämä linnuille tarkoitetut jyvät tuntuvat maistuvan peuroillekin

Peuroja oli kaikkiaan viisi ja ne eivät antaneet minkään häiritä syömistään. Koiramme Hupe ei niitä huomannut, sillä tuuli ei osunut siten,että peurat olisivat paljastuneet. Ne söivät hyvin tarkkaan kaikki maahan pudonneet siemenet.

Näky oli kaunis ja samalla hyvin mieltä herkistävä. tällaisena hetkenä tuntee syvää kiitollisuutta etuoikeutetusta asemastaan, että saa asua luonnon keskellä. Tässä kohtaa ymmärtää hyvin sen, että asuu paikassa,josta kaupat ovat kaukana ja asumiseen liittyy paljon työtä :-) . Vielä on kuntoa tallella niin paljon, että en ole valmis irroittamaan tästä aarteesta. Yritän ammentaa tästä kaiken hyvän ja huonon, jotta kun luopumisen aika tulee, niin teen sen hyvällä mielellä.

Etelä-Afrikka 15.1.2014 - 21.2.2014

Lentokoneessa Jonna ja Tomas

 Lähdimme matkalle Suomesta iltapäivällä ja olimme perillä Porth Elisabethissä seuraavana iltapäivänä. Odottelimme Saksassa jatkolentoa kuusi tuntia, mutta se meni tosi nopeasti. Kymmenen tunnin yölento meni myös hyvin. Lapset nukkuivat ja niin nukuin ajoittain minäkin.Meitä oli tässä kohtaa matkassa tyttäreni Jonna perheineen (Justin, Lili ja Tomas) Kolmen viikon päästä seurueeseen liittyi myös toinen tyttäreni Jenni ja hänen pojat Eemil ja Anton. Huisin jännää ja vatsasta ihan innostus kipristeli.

Majoituksen yhteydessä vanha vaja oli saanut piristystä

Majoittauduimme Porth Elisabethissä Tree Topsissa, jossa Jonnan porukka on majoittunut monta kertaa. Minäkin olen siellä ollut ennen. Paikkaa oli fiksattu paljon ja esim. vajan seinä oli saanut piristystä. Vähän tuollainen kreikkalaistyylinen vaikutteiltaan, mutta sopi siihen ympäristöön täydellisesti.

Naiset ehtii aina shoppailemaan

Lomalla oli aikaa myös käydä kauppakeskuksissa, joita oli toinen toistaan upeimpia tarjolla. Randin kurssi teki myös ostosten tekemisen helpommaksi ;-) . Minäkin tyylistäni poiketen ostin itselleni mekkoja ja varvastossuja. Kaikki kotimaasta ottamani kesävaatteet jäivät koskemattomiksi, sillä siellä oli niin kiva käyttää mekkoja. Ostin neljän mekon lisäksi yhdet caprit, kahdet varvas ja yhdet tavalliset sandaalit, kahdet rintaliivit , villatakin, caprit. Enemmän kuin yleensä ostan vaatteita kahdessa vuodessa :-D. Pyykin pesu oli myös tosi edullista.Noin 10 eurolla pesimme viisi muovikassilta pyykkiä sisältäen mekkoja, vauvan vaatteita, pyyhkeitä ja alusvaatteita. Aamulla vei pyykin ja iltapäivällä sai puhtaat takaisin.

Uimassa kävimme muutaman kerran päivässä.

Kävimme joka aamu ennen aamupalaa uimassa meressä. Vesi oli kirkasta ja lämmintä vaikka uimmekin valtameressä. Majapaikassamme oli myös uima-allas, johon pujahdimme usein. Uinti oli yksi hienoista asioista, josta nautimme kaikki. Meri oli joka päivä uusi. Yhtenä aamuna oli rantaan ajautunut blue bottleita. Mennessäni uimaan törmäsin yhteen blue botteliin ja voin vain sanoa, että se poltti kuin nokkonen.Rihma kiertyi ympäri jalkaani ja olin nokkosihottumalla käsivarsista ja jalat. Se poltti myös kuin nokkonen  ja polte hävisi muutamassa tunnissa. Olisi tarvinnut silloin pelata jotain, sillä voitto olisi ollut todennäköistä, niin harvoin näihin blue botteleihin ihminen törmää ;-) eli olisi varmaan onnistanut muussakin. Justin on törmännyt yhden kerran ja hän on kuitenkin kasvanut maassa.Toisinaan rantaan löi niin suuria aaltoja, että uimisesta ei tullut mitään, mutta hauskaa oli. Eemil sai Jonnan perheeltä joululahjaksi sukelluskurssin. Hän oli siinä taitava ja suoritti kurssin hyvin. Hän kävi Jonnan kanssa seuraavana päivänä sukeltamassa riutoilla ja näki sillä reissulla hain. Mahtava kokemus ja huippu reipas poika.

Pahkasiat olivat aika veitikkoja

Pahkasikoja oli paljon. Kuljimme paljon alueilla,joissa voi nähdä eläimiä. Oli hauska, kun tien varrella oli varoituksia virtahevoista ja paviaaneista. Molemmat hauskat veitikat ovat vähän äkäisiä arvaamattomia. Paviaanit purevat ja ottavat tavaroita. Eivät pelkää ihmisiä. Apina vei  Eemililtä hampurilaisen lautaselta. Ravintolan puolesta tuotiin uusi. Oli ihana nähdä myös leopardi, leijona , sarvikuono,kirahvi ja monta muuta eläintä luonnon varaisena. Täydellistä :-D .

Norsuperhe tai perhe sukulaisineen :-)

Norsuja näimme monenlaisissa tilanteissa.Olimme ihan alueella, jossa eli enimmäkseen norsuja ja siellä näimme hyvin suuria laumoja. Olimme myös norsujen orpokodissa , joka auttaa salametsästyksen uhriksi jääneen emon poikasia. Nämä norsut ovat tottuneet ihmisiin ja ottavat ruokaa kädestä.Niitä voi myös koskettaa. Ne asuvat kuitenkin vapaasti laajalla alueella ja tulevat ruokintapaikkalle turistien tullessa, mikäli itse haluavat. No tuleehan älykäs eläin hyvä ruuan perään . Krogerissa näimme myös aivan luonnon tilassa eläviä norsuja, joita saa vähän varoa, sillä ovat äkäisiä mikäli niillä on lapsia. Uljaita ihastuttavia eläimiä.

Vuristoretkellä maisema oli vaihtelevaa.

Ajelimme myös vähän keskemmälle rannikosta upeisiin vuoristomaisemiin. Siellä kävimme suuressa tippukiviluolassa, jossa Jenni ja Eemil tekivät hurjan retken juuri ja juuri ihmisen mentäviin onkaloihin. Retki kesti tunnin ja siinä edettiin myös ylöspäin. Minua ei siihen olisi saanut mukaan mikään.Minä istuin sen ajan Justinin kanssa ravintolassa ja join olutta ;-) . Etelä-Arikka on monipuolinen maa ja siellä riittää aina uutta katsomista. Se on myös monella tapaa monivivahteinen eli hienoimmasta ostokeskuksesta mitä ajatella saattaa voi ajella seuraavaksi hökkelikylän ohi jota on silmin kantamattomin. Siellä syödään paljon ravintoloissa ja ruuassa on jotain paljon samanlaista, jota suomalaiset syövät.

Kukkia oli paljon ja monenlaisia.

Kukkien määrä oli suuri.Monet kukat,jotka meillä on pieniä ns.perennoja kasvaa siellä ihan puina. Metsää on myös ihan istutettua, mutta luonnonvarainen on tiheää kuin viidakko. Viljelijät ovat paljon erikoistuneet ja siellä on valtavia banaaniviljelmiä, sokeriruokoa, persikkaa, omenaa, viinirypäleitä jne.. Heillä on suuret tilat ja vaikuttavat tosi vaurailta. Toki siellä viljellään kuten suomessakin ihan pienillä maatiloilla. Hökkelikylissä heillä on myös pieniä kasvimaita. Hökkelikylät aiheuttavat ristiriitaisia tunteita, sillä sieltä tulevat ihmiset ovat hyvin pukeutuneita ja hyväntuulista väkeä. Käyvät töissä ja elelevät perheen kanssa sukujensa keskellä. Myös lapset tulevat alueelta koulupuvuissaan ja vaikuttavat onnelllisilta ja taspainoisilta ihmisiltä. Mutta kun katsoo niitä pieniä merkillisen näköisiä hökötyksiä, niin miettii miten ihmiset pystyvät niissä asumaan. Jotain siinä maassa on sellaista, joka saa mielen täyttymään rakkaudella sekä lisää omaa hyväksymistä ympäristöön. Tuntuu taas näin matkan jälkeen, että vielä minä sinä palaan. Rakastan Etelä-Afrikkaa.