Metsässäkin tapahtuu

Näinkin voi käydä. Olin tyttären pojan Antonin kanssa kahdestaan kotona täällä Miilumetsässä. Anton rauhalliseen tapaansa makasi sohvalla ja katseli jotain dwd:tä . Puoliso oli Turussa. Minä siivoin sellaisella intohimolla, mihin vain nainen toisinaan kykenee. Lattiat saivat kyytiä ja sitten oli tasojen vuoro. Menin reippaasti verannalle, missä oli lattia vielä märkä. Seuraavassa hetkessä löysin itseni lattialta. Otsa kopsahtaneena sohvan jalkaan ja verta valui kuin hanasta vuotamalla. Hetken tunnusteltuani tajusin, että oikea käsi on pois pelistä ja kipu sai silmät sumenemaan. Soitto puolisolle ja pyyntö, että hän tulee nopeasti kotiin. Hän ja Anton veivät minut sairaalaan. Osaava henkilökunta antoi kipulääkettä, kuvasi ja tunnin venytyksen jälkeen saivat olkanivelen paikoilleen. Asia ei ollut tässa, vaan käsi joutui kolmeksi viikoksi ympärivuorokauden kantositeeseen. Huh huh ! Sanoivat sairaalassa, että olen hyvä sekä reipas potilas :-). Puolisoni tosin on tullut tietämään, että se ei pidä enää paikkaansa toipilaasta, vaan olen tosi kireä ja pirullinen avustettava.

Edellisestä kerronnasta huolimatta keskiviikkona odotti velvollisuus, johon olin sitoutunut. Olin lupautunut luennoimaan Salon AKK:ssa aiheena Ikääntyminen. Ei ollut vaikea keksiä esimerkkejä. Oppilaat käyttäytyivät mallikkaasti ja olivat kohteliaita minulla. Muut opettajatkin kävivät katsomassa, että kaikki toimii. Kunnialla selvisin.   Alla olevassa kuvassa on puoliso kammannut hiukseni ja auttanut pukeutumisessa. Sain vähän meikkiä laitettua, niin että silmä ei ole niin musta. Seuraavana päivänä siihen ei enää auttanut meikkikään. Olen aivan panda nallen näköinen.

Kuvasin ulkona kuljeskellessani vähän kesäkukkien jäljellä olevaa kukintaa. Maljaköynnös täytti odotukset ja kukkii  runsaasti koko kesän.

Kävin myös katsomassa uuden metsätiepohjan valmistelua. Puita on kaadettu reilusti, mutta kaikki ei johdu tiepohjasta, vaan maanomistaja on samassa hakkuuttanut, kun koneet on paikalla. Ei riitä enää nykyinen tie tulevalle puuliikenteelle.
                                                                                                      

 

  

aamupalalla. menossa töihin

Äitienpäivä kukka kukkii vieläkin

Sitkeä pelargoonia

Kaunis, mutta ei herkullinen

Metsäaukkoa

Puuta on paljon

Tämä ei ole kelvannut joukkoon

On myös vain harvennettua aluetta

Liian kapea tie

Maljaköynnös

Rypäleet kasvavat 

Viimeinen veneilypäivä ja puolukoita

Maanantaina syyskuun ensimmäisenä päivänä ajoimme hakemaan puolison työkaverin mökiltä pois tavaroitamme ja samalla reissulla ajoimme veneen Kokkilaan odottamaan nostoa, joka tapahtuu keskiviikkona. Vähän on haikea olo, mutta on mukavaa, kun saa veneen kunnolla talvelta suojaan. Laitoin facebookkiin asiasta päivityksen. Tässä päivityksessä mainitsin, että nyt käännän nokkani kohti puolikoita. Puolisoni hymyili aamulla päivitystä ja sanoi sen olevan kaukaa totuudesta. En jaksanut hänen kanssaan alkaa asiasta kiistelemään, sillä hän on mies, eikä ymmärrä kuvaannollisia ilmaisuja. Hänellä on tänään työpäivä ja minä jäin itsekseni kotiin. Vähän suivaantuneena aamuisesta hymyilystä päätin lähteä metsään. Koska metsä on täynnä erilaista ötökkää, niin päätin suojautua vaatteilla mahdollisimman hyvin. Taisin olla aikamoinen näky :-D . Mutta koska metsässä on monta vaaraa aina karhusta hirvikärpäseen on hyvä ennakoida kaikki mahdolliset vaarat. Hirvikärpäset eivät olisi päässeet lähellekään ihoani huomaamattani ja ulkonäköni oli peloittanut suuremmankin karhun. Kädet olivat tosin paljaana ja siihen kun hirvikärpänen istahti niin se oli hengen lähtö. En tosin ole varma mitä kärpäsiä ne kaksi oli johon törmäsin.

Kuvassa todiste siitä, että puolukoita olen nyt silmäillyt. Saalis ei ollut suuri eli yhden puuron verran. Minä en koskaan törmää niihin paikkoihin, joista ihmiset saavat ämpärillisen täyteen parissa tunnissa. Minä en saa kulumaan kuin aikaa. Tosin ei puolisoni osaa neuvoa hyvää puolukkapaikkaa vaikka on asunut täällä 30 vuotta ja kuljeskellut miltei kaikki vapaa-ajat metsissä. Minä löysin nuo puolukat ihan sillä, että olemme ajelleet katselemassa peurakantaa ja olen ajatellut, että tietyissä paikoissa voi olla myös puolukkaa.

 Tällainen bonus saalis löytyi myös. Näin enemmän mustikoita, kuin puolukoita, enkä voinut olla keräämättä niitä myös yhden piirakan verran. Nyt saa puoliso kotiin tullessaan oikein luonnon antimia. Näin myös muutamia sieniä, mutta olivat epäilyttävän näköisiä ja jätin ne sinne. Puolisoni haluaisi , että kokeilisimme tatteja. Minä en ollut täysin vakuuttunut olivatko näkemäni sienet tatteja vaan näyttivät jotenkin vaaralliselta. Sain myös leikattua ruohon veneemme talvisäilytyspaikasta eli kokonaissaldona olen kaikkeen erittäin tyytyväinen.