Kesäkukkia ja vähän ajatuksia hääjuhlasta

Puolisoni tytär vihittiin joulukuussa 2015 ja  olimme todistamassa kaunista tapahtumaa Turun maistraatissa. Menimme vihkimisen jälkeen syömään Svarttelle ja siinä yhteydessää sovimme, että sukulaisille pidetään juhlat kesällä Miilumetsässä. Kevään kuluessa päiväksi muotoutui 13.6.15 ja kutsut lähetettiin. Kesäkuun alusta asti on oikeastaan kaikki ylimääräinen aika käytetty häävalmisteluihin , jotka sitten huipentuivat viime viikonloppuun. Sää  suosi meitä täydellisesti  ja juhlat toteutuivat ulkona, kuten oli tarkoituskin. Morsiamen sisko toimi seremonia mestarina ja hoiti asian täydellisesti. Minä vastasin ruuasta ja minun apuna oli vävyni ja melkein vävyni. Heidän apu oli korvaamatonta. Myös tyttäreni kantoivat kortensa kekoon. Näiden nopsajalkaisten ja ahkerien apurien avulla kaikki onnistui yli odotusten. Ruokaa oli riittävästi ja ihmiset tuntuivat oleva hyvällä tuulella sekä kaikki maistui. Seremoniamestari oli tehnyt leikkimielisen visan nuorelle parille, mikä toi hauskan yhteisen hetken juhlaan. Saappaanheittokisa oli myös suosittu. Saapasta heitettiin sarjoissa miehet, naiset ja lapset. Koska olin hyvin kiireinen juhlan ajan, niin minulla ei ole kuvia varsinaisista juhlista, mutta otin seuraavana päivänä muutaman kukka kuvan, joiden pohjalta on helppo palauttaa vuoden aika mieleen vielä vuosien kuluttuakin.Hääjuhla oli onnistunut ja lopputuloksena on hyvä mieli :-). Hääkuvia otettiin kyllä paljon ja varmaan jossain vaiheessa niistäkin jotain kirjoittelen.

Pihan koristeita

 Oli hyvä vuodenaika, kun luonnon kukat ovat parhaimmillaan. Olimme keränneet kukkia koristamaan ympäristöä . Tässä kohtaa on jo iso teltta ja pöydät purettu ja muutama penkki enää odottaa siirtämistä. Olen saanut maitotonkan ystävältäni viime kesänä.

Pallkokukka

Olen kolme vuotta sitten kaivannut tällaisen kukan sipulit maahan. Kaksi vuotta on kasvanut noin viisitoista senttiset vihreät osat, mutta sitten ne ovat vain päässeet kuivaamaan. Nyt tuli voitto kotiin eli kukka kukkii tällaisilla palloilla. Ihana.

Alppiruusu

Pelastin kaksi vuotta sitten alppiruusun joutumasta kukkien hautausmaalle. Ensimmäisenä vuonna siinä ei ollut kukkia. Viime kesänä pari kukkaa. Nyt siinä on joka oksan päässä kukkia  ja sain siitä pöytäkoristeetkin tehtyä.

Alppiruusu

Tämä on sama alppiruusu. Se on jokseenkin vino ja oksat ovat kasvaneet pitkin maata. Ovat puurunkoisina niin jäykkiä, että niitä ei saa niputettua vaan on annettava vain olla :-) . Kaunis se on näin kukkivana. 

Marjatan alppiruusu

Marjatan alppiruusu, jonka sain siskoltani neljä vuotta sitten ei ehtinyt vielä ihan täyteen kukkaloistoon. Kukka on vaaleanpunainen ja aukesi kuitenkin sen verran, että toi mielyttävää pehmeää väriä ympäristöön. 

Petunia

Alapihan patio on saanut koristuksekseen kauniin liilan riippupetunian. Toivotaan, että kestää siinä kesän yli. 

Iiris

Iirikset ovat tuoneet sinistä pirteyttä kesän kukka väriloistoon.

Ruiskaunokki

Ruiskaunokki peittää kaivon hyvin ja on hauska väripilkku. Kuvassa kukka ei näytä tulevan edukseen. 

Suihkuallas

Viime syksynä maahan kaivettu suihkuallas on taas vähän paremmin istunut ympäröivään luontoon. Projekti jatkuu. 

Syreeni

Syreeni kukkii ensimmäisen kerran näin runsaalla kukinnolla. 

Orvokit

Orvokit ovat pitäneet tästä viileästä kelistä ja jaksavat kukkia todella paljon. 

Etupihan terassi kukkia

Etupihan terassia koristaa puolison valitsemat amppelit. Ovat tosi kauniita.                       









  

    Hääjuhlan yhteydessä puolison sisar toi myös kukkia emännälle. Tämä on todella söötti
asetelma, jota on vaike kuvata siten, että sen kauneus tulee kunnolla näkyviin. Tosin puolisoni tai hänen Mirkka tyttärensä osaisivat kuvata sen, mutta tämä on minun blogini ja pyrin aina itse kuvaamaan kuvat :-) . Tosin lainaan silloin, kun minulla ei ole kuvia jostain tapahtumasta .
   

Kukkakori

Sunnuntai puuhailua

Olemme kahdestaan puolison kanssa kotona. Hän on kovasti laittanut venettä laskukuntoon ja olen minäkin ollut ainakin hengessä mukana :-) . Tänään on vielä saatava itsestä irti sen verran, että imuroin auton. Olen kuitenkin tehnyt tänään maailman parasta leipää.En tosin ole vielä maistanut, mutta näyttää hyvältä :-)

Maailman paras leipä :-) 

Tämä leipä on helppo tehdä,mutta ei mikään pikaleipä. Ei siihen ihmeemmin aineita tarvita,mutta minä jouduin kuitenkin säveltämään. Vähän jännittää maku sillä huiskin usein suurella kädellä.
Leipään tulee: 6 dl vettä, 5 g hiivaa, 2 rkl hunajaa, 1 rkl suolaa, 625 g vehnäjauhoja, 1 dl auringonkukansiemeniä.
Taikina on löysää ja nostetaan huoneen lämmössä 12 tuntia ja sitten vähän käännetään ja vielä pari tuntia. Pata lämmityetään uunissa ja taikina siihen :-) kuumaan pataan. Annetaan paistua kannen alla 30 min + ilman kantta 15 min. Uuni 250 astetta sekä lasketaan lämpö 210 loppuajaksi. Suosittelen !

Vihdoinkin

Olen ollut pitkään ilman toimivaa kameraa ja siitä syystä blogiin kirjoittaminen on ollut vähän nahkeaa. On vain niin mukavaa laittaa tarinaa kuvan ympärille, sillä siihen riittää vähän vähemmänkin sanoja ja on toisaalta huomattavasti kertovampaa kuin ilman kuvaa. Sain syntymäpäivälahjaksi uuden kameran ja tänään testasin sitä. Hyvin toimii :-) . Tosin sää oli hyvin sateinen niin kuvat eivät ole ihan parhaimillaan, mutta ovat tällä hetkellä ajankohtaisia.

Valkoinen orkidea

Sain syntymäpäiväkseni siskoltani ihanan valkoisen orkidean, joka on niin hieno. Sain myös uudet pussilakanat, jotka tuovat kevään tunnun huoneeseen, mutta ovat jo narulla kuivumassa, joten eivät ole nyt kuvassa mukana. 

Kevään orvokkeja

Keväästä kertoo orvokit, jotka jaksavat kukkia vaikka ulkona on vielä kylmää. Orvokit kuuluvat minun kevääseeni eli oli kylmä tai ei niin orvokkeja on vapuksi hankittava.

Kesää odottava terassi

Kylmästä keväästä huolimatta olen laittanut terassin kesäkuntoon. Löysin hauskan kellokasvin,jonka nimeä en tiedä, mutta on sietänyt viileän ilman hyvin eli on ollut ulkona jo yli kaksi viikkoa ja kukkii täysillä. Ihana kukka. 

Vuodenajan koriste

Minulla on sisällä ns.vuodenaika naula, johon ripustan kunkin vuodenajan tai juhlapyhien koristeita. Nykyisin niitä on keittiössä kaksi :-) ja vaihtelen niitä tilanteen mukaan. Ulkona on nyt myös syntynyt samanlainen paikka eli talon numeron alla on joko kranssi, valokranssi tai kukkia vuodenajan mukaan.
 

Kevään taistelija

Kevään ihmeellisimpiä asioita on kasvit, jotka kasvavat ja kukoistavat aivan karuissa olosuhteissa. Siinä on jotain riemastuttavaa kun kaunis kukka puhkeaa karuun kiven koloon. 

Uusi vessanmatto 

Olen aina ollut innostunut vessan matoista ja pyyheliinoista. Sain synttärilahjaksi toiselta siskoltani vessaan uuden maton, joka sopii paikkaansa täydellisesti sekä siihen sopivat pyyhkeet.Nämä tuottavat iloa arkeen.

Kurjet  

Olemme rakentaneet hiljalleen pienimuotoista vesikeidasta pihallemme. Nyt se on saanut vesipumpun (joka kuvan otto hetkellä pois päältä)
sekä kaksi kurkea, joihin olen todella ihastunut. Meidän lähipellolla on keväisin aina kaksi kurkea ja olen miettinyt,että jospa tulisivat tutustumaan lajitovereihinsa, mutta ei ole näkynyt vielä.

Kevään juhla aikaa

Minulle vappujuhla on juhla, joka pitäisi kirjoittaa isolla kirjaimella. Voin sanoa, että vappuni on jo perinteitä seuraava eli rakkaat siskoni miehineen viettävät kanssamme vappuaaton ja ovat aina seuraavaan päivään saakka. Siskoani lainaten sanon, että vaikka tässä vanhetessa moni asia huononee tai ainakin heikkenee niin vappujuhla on vuosi vuodelta mukavampi. Söimme yhdessä hyvää ruokaa ja vähän viiniä palan painikkeeksi. Ilta meni kuin siivillä ja ehdittiin toisen vuorokauden puolelle ennen nukkumatin vierailua.

Tämän vuoden vappuna oli myös vappupäivällä tarjolla riemullista ohjelmaa eli tyttären pojat Eemil ja Anton tulivat mummilaan ihan kahdeksi yöksi. Myös Lili ja Tomas viettivät täällä yhden yön vanhempineen sekä Aku ja Mirkka. Tässä sunnuntai iltapäivällä on luvassa vielä Outin ja Markon piipahdus Miilumetsään. Asumme täällä keskellä metsää, mutta olemme niin mahdottoman onnekkaita, kun nuoret tuovat paljon elämää taloomme. Istuessani tässä kirjoittelemassa niin tunnen syvää kiitollisuutta terveydestäni, lapsista ja lapsenlapsista, sisaruksistani ja ystävästäni. Toki on vielä todettava, että minulla on ihan ykkösanoppi sekä mieheni sisarukset tuovat myös paljon mukavaa ohjelmaa arkeemme. Olen ja olemme onnekkaita .

Ei niin hyvää, että ei jotain pahaakin eli kamerani on tehnyt lakon ja siitä syystä en ole paljon blogiin kirjoitellut. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että se on vietävä kamera tohtorille.

 Tyttäreni perheeseen odotetaan myös perheen lisäystä eli pienen pojan odotetaan syntyvän syyskuun lopulla . Ihanaaa .... Heidän perhe kasvoi koiravauvalla maaliskuussa. Hän on niin suloinen karvapallo, että ei voi todeksi uskoa. Tämä pallura tulee luo kun kutsutaan Poppya :-).

Nyt odotan kameran kuntoon saamista, jotta voin kuvata keväistä ympäristöä.

Joulutunnelimissa vielä Joulun jälkeen

Olimme Tallinnassa ns.pika matkalla tyttäreni ja hänen poikien kanssa. Laiva oli täynnä ja herätti kysymyksen, että miten voidaan myydä niin paljon lippuja, että ei ole istumapaikkoja :-) . Meitä tosin onnisti eli saimme mennen tullen istumapaikat kahvilasta. Matka kesti vain 2,5 tuntia. Satamasta otimme taksin ja köräytimme keskustaan. Hinta oli 12 euroa eli viidelle hengelle tosi kohtuullinen. Kyyditsijänä oli tilataksi ja Anton oli sitä mieltä, että olisi mukavaa kulkea aina sellaisella autolla :-) . Lähdimme Viruhotellista kävelemään kohti Raatihuoneen toria ja kyllä kannatti, sillä vaikka Joulu oli jo ohi niin tori oli niin tunnelmallinen, että oli tosi kiva nähdä se. Ensi vuonna on tähdättävä Joulun alusaikaan ja mentävä tunnelmoimaan sinne. Jenni löysi sieltä hauskan kissapipon :-) . Koska pojat eivät innostuneet torista niin annoimme heille myönnytyksen ja menimme paikalliseen Mac Donalsiin. Kävimme myös urheilukaupassa, josta Eemil löysi mieluisen pipon ja Jenni lasketteluhousut. Aika kului nopeasti ja hyppäsimme taas taksiin ja köräytimme takaisin satamaan. Paluumatkalla olisin mennyt Eemilin kanssa vähän pelaamaan, mutta eipä poika luottanut mummin taitoon ja pyysi äidin mukaansa :-) . Halvemmaksi tuli minulle ja eipä poika tiennyt, että en minä niin tumpelo ole niissä peleissä. Luuli varmaan niin,  sillä takkusin parkkimaksun kanssa :-) .

Raatihuoneen torin  laidalla

 Anton ei halunnut tulla kuvaan ollenkaan ja Eemilinkin mielestä turhaa touhua, kun hänet oli sinne puoli väkisin kävellytetty ja muutenkin ihan tyhmäpaikka :-) . Jenni miettii, että tämmöistä tämä on ja Hannu hymyilee koko jutulle .

Eemil ja Jenni

Eemil meinaa, että periksi ei anneta. Nyt ei hymyillä vaikka oli tosi hauska poro aitaus. Tosin porot jäivät tässä kuvassa pimentoon , mutta siellä niitä oli .

Jenni ja Eemil

Jenni ja Eemil ostamassa jälkiruoka kahvia meille. Satamassa varoitetaan taskuvarkaista ja se on kyllä aiheellista. Täällä liikuskelevat taskuvarkaat ovat ammatti ihmisiä ja tosi taitavia. On parempi,että lompakkoa ei taskussa kuljeta tai jos kuljettaa niin povi tasku on ainoa mahdollinen paikka.