Minulle vappujuhla on juhla, joka pitäisi kirjoittaa isolla kirjaimella. Voin sanoa, että vappuni on jo perinteitä seuraava eli rakkaat siskoni miehineen viettävät kanssamme vappuaaton ja ovat aina seuraavaan päivään saakka. Siskoani lainaten sanon, että vaikka tässä vanhetessa moni asia huononee tai ainakin heikkenee niin vappujuhla on vuosi vuodelta mukavampi. Söimme yhdessä hyvää ruokaa ja vähän viiniä palan painikkeeksi. Ilta meni kuin siivillä ja ehdittiin toisen vuorokauden puolelle ennen nukkumatin vierailua.
Tämän vuoden vappuna oli myös vappupäivällä tarjolla riemullista ohjelmaa eli tyttären pojat Eemil ja Anton tulivat mummilaan ihan kahdeksi yöksi. Myös Lili ja Tomas viettivät täällä yhden yön vanhempineen sekä Aku ja Mirkka. Tässä sunnuntai iltapäivällä on luvassa vielä Outin ja Markon piipahdus Miilumetsään. Asumme täällä keskellä metsää, mutta olemme niin mahdottoman onnekkaita, kun nuoret tuovat paljon elämää taloomme. Istuessani tässä kirjoittelemassa niin tunnen syvää kiitollisuutta terveydestäni, lapsista ja lapsenlapsista, sisaruksistani ja ystävästäni. Toki on vielä todettava, että minulla on ihan ykkösanoppi sekä mieheni sisarukset tuovat myös paljon mukavaa ohjelmaa arkeemme. Olen ja olemme onnekkaita .
Ei niin hyvää, että ei jotain pahaakin eli kamerani on tehnyt lakon ja siitä syystä en ole paljon blogiin kirjoitellut. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että se on vietävä kamera tohtorille.
Tyttäreni perheeseen odotetaan myös perheen lisäystä eli pienen pojan odotetaan syntyvän syyskuun lopulla . Ihanaaa .... Heidän perhe kasvoi koiravauvalla maaliskuussa. Hän on niin suloinen karvapallo, että ei voi todeksi uskoa. Tämä pallura tulee luo kun kutsutaan Poppya :-).
Nyt odotan kameran kuntoon saamista, jotta voin kuvata keväistä ympäristöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti