Sunnuntai puuhailua

Olemme kahdestaan puolison kanssa kotona. Hän on kovasti laittanut venettä laskukuntoon ja olen minäkin ollut ainakin hengessä mukana :-) . Tänään on vielä saatava itsestä irti sen verran, että imuroin auton. Olen kuitenkin tehnyt tänään maailman parasta leipää.En tosin ole vielä maistanut, mutta näyttää hyvältä :-)

Maailman paras leipä :-) 

Tämä leipä on helppo tehdä,mutta ei mikään pikaleipä. Ei siihen ihmeemmin aineita tarvita,mutta minä jouduin kuitenkin säveltämään. Vähän jännittää maku sillä huiskin usein suurella kädellä.
Leipään tulee: 6 dl vettä, 5 g hiivaa, 2 rkl hunajaa, 1 rkl suolaa, 625 g vehnäjauhoja, 1 dl auringonkukansiemeniä.
Taikina on löysää ja nostetaan huoneen lämmössä 12 tuntia ja sitten vähän käännetään ja vielä pari tuntia. Pata lämmityetään uunissa ja taikina siihen :-) kuumaan pataan. Annetaan paistua kannen alla 30 min + ilman kantta 15 min. Uuni 250 astetta sekä lasketaan lämpö 210 loppuajaksi. Suosittelen !

Vihdoinkin

Olen ollut pitkään ilman toimivaa kameraa ja siitä syystä blogiin kirjoittaminen on ollut vähän nahkeaa. On vain niin mukavaa laittaa tarinaa kuvan ympärille, sillä siihen riittää vähän vähemmänkin sanoja ja on toisaalta huomattavasti kertovampaa kuin ilman kuvaa. Sain syntymäpäivälahjaksi uuden kameran ja tänään testasin sitä. Hyvin toimii :-) . Tosin sää oli hyvin sateinen niin kuvat eivät ole ihan parhaimillaan, mutta ovat tällä hetkellä ajankohtaisia.

Valkoinen orkidea

Sain syntymäpäiväkseni siskoltani ihanan valkoisen orkidean, joka on niin hieno. Sain myös uudet pussilakanat, jotka tuovat kevään tunnun huoneeseen, mutta ovat jo narulla kuivumassa, joten eivät ole nyt kuvassa mukana. 

Kevään orvokkeja

Keväästä kertoo orvokit, jotka jaksavat kukkia vaikka ulkona on vielä kylmää. Orvokit kuuluvat minun kevääseeni eli oli kylmä tai ei niin orvokkeja on vapuksi hankittava.

Kesää odottava terassi

Kylmästä keväästä huolimatta olen laittanut terassin kesäkuntoon. Löysin hauskan kellokasvin,jonka nimeä en tiedä, mutta on sietänyt viileän ilman hyvin eli on ollut ulkona jo yli kaksi viikkoa ja kukkii täysillä. Ihana kukka. 

Vuodenajan koriste

Minulla on sisällä ns.vuodenaika naula, johon ripustan kunkin vuodenajan tai juhlapyhien koristeita. Nykyisin niitä on keittiössä kaksi :-) ja vaihtelen niitä tilanteen mukaan. Ulkona on nyt myös syntynyt samanlainen paikka eli talon numeron alla on joko kranssi, valokranssi tai kukkia vuodenajan mukaan.
 

Kevään taistelija

Kevään ihmeellisimpiä asioita on kasvit, jotka kasvavat ja kukoistavat aivan karuissa olosuhteissa. Siinä on jotain riemastuttavaa kun kaunis kukka puhkeaa karuun kiven koloon. 

Uusi vessanmatto 

Olen aina ollut innostunut vessan matoista ja pyyheliinoista. Sain synttärilahjaksi toiselta siskoltani vessaan uuden maton, joka sopii paikkaansa täydellisesti sekä siihen sopivat pyyhkeet.Nämä tuottavat iloa arkeen.

Kurjet  

Olemme rakentaneet hiljalleen pienimuotoista vesikeidasta pihallemme. Nyt se on saanut vesipumpun (joka kuvan otto hetkellä pois päältä)
sekä kaksi kurkea, joihin olen todella ihastunut. Meidän lähipellolla on keväisin aina kaksi kurkea ja olen miettinyt,että jospa tulisivat tutustumaan lajitovereihinsa, mutta ei ole näkynyt vielä.

Kevään juhla aikaa

Minulle vappujuhla on juhla, joka pitäisi kirjoittaa isolla kirjaimella. Voin sanoa, että vappuni on jo perinteitä seuraava eli rakkaat siskoni miehineen viettävät kanssamme vappuaaton ja ovat aina seuraavaan päivään saakka. Siskoani lainaten sanon, että vaikka tässä vanhetessa moni asia huononee tai ainakin heikkenee niin vappujuhla on vuosi vuodelta mukavampi. Söimme yhdessä hyvää ruokaa ja vähän viiniä palan painikkeeksi. Ilta meni kuin siivillä ja ehdittiin toisen vuorokauden puolelle ennen nukkumatin vierailua.

Tämän vuoden vappuna oli myös vappupäivällä tarjolla riemullista ohjelmaa eli tyttären pojat Eemil ja Anton tulivat mummilaan ihan kahdeksi yöksi. Myös Lili ja Tomas viettivät täällä yhden yön vanhempineen sekä Aku ja Mirkka. Tässä sunnuntai iltapäivällä on luvassa vielä Outin ja Markon piipahdus Miilumetsään. Asumme täällä keskellä metsää, mutta olemme niin mahdottoman onnekkaita, kun nuoret tuovat paljon elämää taloomme. Istuessani tässä kirjoittelemassa niin tunnen syvää kiitollisuutta terveydestäni, lapsista ja lapsenlapsista, sisaruksistani ja ystävästäni. Toki on vielä todettava, että minulla on ihan ykkösanoppi sekä mieheni sisarukset tuovat myös paljon mukavaa ohjelmaa arkeemme. Olen ja olemme onnekkaita .

Ei niin hyvää, että ei jotain pahaakin eli kamerani on tehnyt lakon ja siitä syystä en ole paljon blogiin kirjoitellut. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että se on vietävä kamera tohtorille.

 Tyttäreni perheeseen odotetaan myös perheen lisäystä eli pienen pojan odotetaan syntyvän syyskuun lopulla . Ihanaaa .... Heidän perhe kasvoi koiravauvalla maaliskuussa. Hän on niin suloinen karvapallo, että ei voi todeksi uskoa. Tämä pallura tulee luo kun kutsutaan Poppya :-).

Nyt odotan kameran kuntoon saamista, jotta voin kuvata keväistä ympäristöä.